C. TuliTikkuLeikki Mystery Cache

Tulitikku on tulentekoväline. Puutikun päässä oleva syttymisherkkä seos syttyy kitkan aiheuttamalla lämmöllä raapaisemalla sitä karkeaa pintaa, tavallisesti tulitikkuaskin raapaisupintaa, vasten. Tällä liekillä sytytetään yleensä jokin aine tuleen. Tulitikun liekillä voi olla myös merkinantotarkoitus.

Tulitikku on tavallisesti noin 4,5 senttimetrin pituinen puutikku, jonka päässä on syttyvä aines. Tikun pituus 4,5 cm juontuu kanuunan sytytyslangan pituudesta. Ammattipiireissä puhuttiin aikoinaan tykkimiesten tapaan palamisnopeuksista.

Pidempiä tulitikkuja ovat mm. pitkät tulitikut (5,6 cm), erikoispitkät tulitikut (9,5 cm) ja takkatikut. Tulitikun pään aines voidaan tehdä esimerkiksi kaliumkloraatista, rikistä ja lasinsiruista. Kaliumkloraatin tarkoitus on tuottaa palamiseen happea, jonka ansiosta tulitikku syttyy voimallisemmin. Rikki on palava ainesosa. Lasi on tarkoitettu tuottamaan hankausta, jotta rikki syttyisi. Itse tikku on yleensä valmistettu haavasta

Tulitikun sytytys tapahtuu raapaisemalla tikkua tulitikkuaskin raapaisupintaan, jossa on punaista fosforia ja lasijauhetta, tai johonkin muuhun karheaan pintaan. Tikun pään aines ja tulitikkurasian raapaisupinta aiheuttavat kitkaa, jolloin tulitikku syttyy. Aines palaa voimallisesti. Aineksen palamisen jälkeen tulitikun liekki ei sammu, vaan puutikku jatkaa palamista loppuunsa saakka, ellei sitä sammuteta.

Tulitikkuaskissa on keskimäärin noin 50 tulitikkua. Tulitikkuaskeja myydään yksittäin tai punteissa. Punttiin kuuluu 10 tulitikkuaskia. Tulitikkurasioiden etiketit ovat keräilykohteita.

Tulitikut kirjallisuudessa, kansanuskomuksissa ja tavoissa

H. C. Andersen on kirjoittanut sadun "Pieni tulitikkutyttö". Tunnettu on myös Heinrich Hoffmannin Jörö-Jukka -kirjan tarina "Tyttö ja tulitikut". Andersenin sadussa tikkuja kaupannut Tulitikkutyttö löytyi jouluaamuna kadulle paleltuneena, ja huonosti kävi myös tulitikuilla leikkineelle Lauralle Jörö-Jukka-kirjassa. Hän ei uskonut äitinsä eikä kissojensa varoituksia, vaan syttyi palamaan, niin että jäljelle jäi vain kenkäpari ja läjä tuhkaa. Sen sijaan Algot Untolan komediassa Tulitikkuja lainaamassa ovat tulentekovälineet saaneet monet nauramaan niin elokuvaa tai näytelmää katsellessa kuin kirjaa lukiessakin. Eikä huonosti käynyt Alfred Nobelillekaan, joka kauppasi lapsena tulitikkuja kadulla ja jatkoi siitä dynamiitin keksimiseen.

Merimiehillä on ollut oma tapansa sytyttää tulitikku. Merillä tuulee ja tulitikun liekki pyrkii sammumaan heti kun pään aines on palanut. Merimiehet kostuttavat rikkipään suussa, jolloin se palaa vaivoin ja hitaasti.