Kun Suomen tieverkkoa 1920- ja 30-luvuilla rakennettiin ja numeroitiin, Joensuun ja Ilomantsin välinen kantatie sai numeron 74. Senaikainen kantatie oli kapea ja mutkitteleva soratie, joka noudatteli maaston muotoja eikä kulkenut kallioleikkauksissa. 1960-luvulla kantatie uudistettiin: Sen alkupää Joensuussa siirtyi keskustasta Hukanhaudalle. Uusi linjaus kulki kylien ulkopuolella, ja maastoa tasoitettiin palvelemaan nopeampaa autoliikennettä. Ilomantsissa uusi sisääntulo nivottiin yhteen keskustan uuden pääkadun kanssa. Vanha maantie jäi paikalleen, mutta sitä ei hylätty kokonaan. Edelleen se palvelee pitkillä osuuksilla paikallista asutusta ja metsätaloutta. Vanhoilla tieosuuksilla voi vielä aistia sen, millaista automatkailu oli ennen autojen yleistymistä. Mäet ja mutkat ovat hurjia, mutta maisemat sitäkin vaikuttavampia.
Ilomantsin kirkonkylän Pogostantie ja Kalevalantie ovat uudempaa, 1960-luvun tuotantoa. Tätä ennen kylään on saavuttu nykyistä Ruskosillantietä, jonka risteyksen päässä Kauppatiellä, vanhalla päätiellä, seisoo komea koivuvanhus. Nykyään Ruskosillantie päättyy eteläpäässään kääntöpaikkaan ja pyörätiehen.
Jos olet kiertänyt kerralla kaikki sarjan kätköt, olet epäilemättä jo tauon tarpeessa. Siksi kätkö sijaitseekin taukopaikan tuntumassa ja on väsyneelle matkamiehelle helppo löytö. Bonuskätkön löytämiseksi tarvittava numero: Kätkön lähellä rakennuksen seinässä on pieni kyltti, jossa on kirjaimet VK sekä numero. Ota numero talteen.
Vanhan tielinjauksen sijainti on selvitetty vertailemalla vanhoja ja uusia karttoja sekä ilmakuvia. Jos huomaat tiedoissa epätarkkuuksia, voit lähettää kätkön tekijälle viestin tai täydentää tietoja lokimerkintään. Lokeihin saa toki kertoa myös omakohtaisia muistoja vanhasta tiestä.
Sarjan muut kätköt: