Vanhan vitsin mukaan "jos pärjää matikassa, pitää olla matikkapää; jos pärjää kielissä, pitää olla kielipää; mutta jos pärjää Viinikan liikenneympyrässä, pitää olla kaistapää". Mysteerien ratkaisemisessa tarvitaan välillä kaikkia kolmea, eikä sekään meinaa aina riittää. Joskus mielenkiintoisen mysteerin kimppuun tulee käytyä lähes höyrypään lailla. Jos oikeaa oivallusta ei kuitenkaan tule, voi asian ankara pohtiminen johtaa pahimmillaan siihen, että huomaa olevansa lähes sekopää.
Tämä mysteeri ei ole täysin päätön, mutta on tärkeää päättää, mistä päästä ylipäätään lähteä liikkeelle. Suoraa päätä ei siis parane ensimmäisen vihjeen perään päätä pahkaa syöksyä, se aiheuttaa vain turhaa päänvaivaa. Mikäli väsymys alkaa nostaa päätään eikä mysteerissä näytä olevan sen enempää päätä kuin häntääkään, ei pulman parissa ole hyvä askarrella päivät pääksytysten. Näiden ratkaiseminen ei ole niin päivän päälle, joten turha saattaa itseään huonolle päälle. Toisaalta hyvän päivän päälle kannattaa vielä kokeilla päätään mukavan mysteerin parissa. Mikäpä sen parempi tapa päättää päivänsä!
Sitten itse pääasiaan:
