.....JATKUU....
Roosa laskeutui tuuheaan kirsikkapuuhun ja oli laulavinaan kuin lintu:
- Mitityy, titityy, mytytyy...
- Roosa kulta, lopeta heti paikalla, täti torui. Lehmät eivät laula! Lehmät ammuvat: ammuu, ammuu.
Martta täti kapusi vintille. Hän otti mukaansa vahvan köyden ja teki siitä lasson. Nyt hän viimein saisi Roosan kiinni. Mutta voi. Lasso singahti viuhuen ohi ja Roosa lenti vihellellen tiehensä. Martta-täti kimmastui ja kapusi vintin ikkunasta katolle. Siellä hän päätti odottaa. Ennemmin tai myöhemmin Roosa lentäisi hänen ulottuvilleen ja silloin täti tarttuisi sitä hännästä.
Sekään ei kuitenkaan onnistunut.
- Mokoma kanttura, saa minut aivan näännyksiin, täti puhisi. Miten hän saisi Roosan käyttäytymään niin kuin tavalliset lehmät? Ilta jo tummeni ja aurinko kultasi sinisinä siintävät kunnaat, kun täti vihdoin keksi. Hän haki ladosta pensselin, maalia ja valtavan vanerilevyn. Täti maalasi kookkaan kyltin ja ripusti sen veräjään. Kyltissä luki: TAVALLINEN LEHMÄ SAA PAIKAN. VIHREÄ LAIDUN JA LÄMMIN NAVETTA VAPAANA!
Roosa kaarteli huoletonna taivaalla ja täti ei ollut moista lintusta huomaavinaankaan.
....JATKUU.....