Tervetuloa tutustumaan yhden kätköilijän lapsuuden ja nuoruuden maisemiin.
Savimäki, kuten sarjan edellisen purkin esittelemä Pippurimäki, kuului myös pulkkamäkien sarjaan. Pääasiassa laskeminen tapahtui pisintä loivaa rinnettä pitkin, jonka juurella odotteli suuri hyypyri. Myös muihin suuntiin laskeminen sujui. Vaan oli Savimäellä myös toinen käyttötarkoitus. Paikallisella väestöllä on ollut tapana kokoontua Savimäelle juhlistamaan uutta vuotta rakettien ja kuohujuomien kera. Pääasiassa tarkoitus oli kuitenkin käydä katselemassa kaupungin järjestämä ilotulitus keskiyöllä. Sittemmin puut ovat kasvaneet niin isoiksi, ettei kaupungin raketteja enää nää. Eräänä kesänä olin äidin kanssa menossa pyöräillen kaupungille, kun kaaduin sateen pehmittämällä hiekkatiellä Savimäen kohdalla alamäessä. Pää edellä tantereeseen ja polvi meni verille ja itkukin pääsi. Palasimme äidin kanssa takaisin kotiin ja paikkasimme polven isän tarkastellessa kypärää. Kypärään oli uponnut hiekan murusia, isoimmat n. etusormen pään kokoisia. Isä totesikin, että onneksi oli kypärä päässä, muuten olisi joutunut lääkäri nyppimään muruset pojan päästä pois. Paikkausoperaation jälkeen lähdimme äidin kanssa uudestaan matkaan ja pääsimme perille tapahtumaan, jossa karkkitykki ampui herkkuja niitä haluaville, Minäkin sain osani.
Kätkössä itsessään ei mitään erikoista ole. PET-putkilo keikkuu oksan tyngässä kävijöitä odottaen. Talvisaikaan kätkön läheisyydessä on mäenlaskukansaa ja hiihtäjiäkin suhahtelee Savimäen toisella puolella olevaa latua pitkin. Vuoden vaihtuessa Savimäellä käy tänäkin päivänä väkeä, joskaan ei niin paljoa kuin silloin, kun kaupungin raketit vielä sinne näkyivät. Kesäisin alueella liikkuu ulkoilijoita. Koiren kanssa ja ilman.