Museovirasto on määritellyt Pyhämaan kirkot ympäristöineen maamme merkittävimpiin kuuluvaksi kulttuuriympäristöksi.
Näillä paikkeilla on ollut kirkkoja jo kauan. Varmuudella tiedetään, että vanhan, Uhrikirkoksi sanotun kirkon paikalla on ollut kirkko jo 1500- luvulla. Nykyään paikalla oleva Uhrikirkko on rakennettu nykytietämyksen mukaan 1640- luvulla, ja vieressä oleva harmaakivinen uusi kirkko vuonna 1804. Kumpikin kirkoista on käymisen arvoinen.
Pyhämaa on seurakunnallisessa mielessä ollut milloin itsenäinen, milloin kappeliseurakunta. Uudenkaupungin seurakunnan verkkosivuilta siteerattakoon seuraava teksti:
Pyhämaan seurakunta itsenäistyi Laitilasta vuonna 1639. Tuolloin siihen tuli kuulumaan kaksi osaa: luotopuoli ja mannerpuoli. Vuonna 1782 Pyhämaan Luodosta tuli mannerpuoli Rohdaisten kappeliseurakunta. Koko aluetta kutsuttiin edelleen Pyhämaaksi. Lähes koko yhteisen historian ajan luotopuolen ja mannerpuolen välillä oli ns. kissanhännanvetoa johtoasemasta. Vuonna 1908 luoto- ja mannerpuoli erosivat toisistaan. Syntyivät Pyhämaan Luotoseurakunta ja Pyhärannan seurakunta. Pyhämaan Luotoseurakuntaan liitettiin myöhemmin Kammelan, Edväisten, Kukaisten, Raulion ja Torlahden alueet.
Pyhämaa toimi itsenäisenä kuntana vuoteen 1974, jolloin se liitettiin Uuteenkaupunkiin. Seurakunnan osalta liitos merkitsi seurakuntayhtymän perustamista ja yhteistä taloutta Uudenkaupungin seurakuntayhtymän osana. Myöhemmin seurakuntayhtymään tulivat kuntaliitosten myötä myös Lokalahden ja Kalannin seurakunnat (1.1.2009 alkaen Uudenkaupungin seurakuntayhtymästa tuli Uudenkaupungin seurakunta).
Pyhämaan seurakunnassa oli 31.12.2003 jäseniä 653 ja se on erään pappiasessorin sanoja lainaten ”Turun arkkihiippakunnan pienin vakavasti otettava seurakunta”.
Kirkot ja seurakuntakoti ovat lähekkäin, ja paikalla kannattaa kierrellä hetki muutenkin, katsella vaikkapa pientä sankarihautausmaata. Mainittakoon, että viimeinen pyhämaalainen sotaveteraani laskettiin haudan lepoon vuonna 2018.
Vanhassa kirkossa voi sen avoinna ollessa käydä ihastelemassa Christian Willbrandtin maalauksia, uudessa kirkossa puolestaan vaikkapa naivistisia apostolimaalauksia kuoriparvin kaiteen alapuolella tai kahta alttaritaulua. Myös voi kuulla yli 140 vuotta vanhojen Zachariassen- urkujen sointia, jos sattuu paikalle tilaisuuksien aikana.
Itse kätköä varten voit pysytellä hyvin pysäköintialueella, hautausmaan kiviaidan voit huoletta jättää rauhaan. Sen verran kätköstä, että se on tosiaankin mikrokokoinen, ja löytääksesi etsimäsi sinun täytyy löytää jonkinlainen uudehko valon lähde. Kätkö sijaitsee sellaisella korkeudella, että sen käsiin ottaminen vaatii noin 2 metrin korkeudelle ulottumista. Niinpä kätköilyä harrastavien lapsien kannattaa ottaa vähintään 160- senttinen aikuinen mukaan. Kätköpaikalle ei voi laittaa minkäänlaista koroketta, mutta tosiaan jo teini-ikäinen selvinnee tehtävästä. Puihin ei tarvitse kiipeillä eikä kiviä siirrellä.
Nauti myöskin kulttuurimaisemasta, jossa on ollut elämää pitkästi yli puolen vuosituhannen ajan.
Kätkössä ei ole kynää.