Minä olen Naida. Kerran kauniina päivänä olin ystävieni kanssa poimimassa kauniita kukkia piilopaikkamme pihalla. Yhtäkkiä ylitsemme lensi jollain lentovälineellä yksi peikkokuninkaan peikoista. Peikko nappasi Emilyn kaulasta amuletin ennen kuin ehdimme kissaa sanoa. Amuletin haltija voi kulkea portaalin kautta Elvendaleen ja takaisin ja sen kautta voi nähdä mitä muualla tapahtuu. Peikkokuningas haluaa tehdä itselleen vahvan portaalin amuletilla, joten se on saatava takaisin!
❖❖❖
Pohdimme yhdessä pitkään sitä, miten ihmeessä löytäisimme peikkokuninkaan salaisen linnakkeen. Kunnes yhtäkkiä Azari muisti isoisältään perinnöksi saamansa vanhan Elvendalen kartan. Säntäsimme Azarin johdolla piilopaikkaamme tonkimaan tavaroita. Lopulta kartta löytyi ja ehdimme innostua, mutta turhaan: kartta oli täynnä outoja merkintöjä eikä siitä saanut näin mitään selvää. Aira mietti ongelmaamme hetken ja ehdotti: "Kysytään neuvoa Rosalyniltä, hän voi ehkä auttaa meitä."
❖❖❖
Lähdimme heti kohti Rosalynin piilopaikkaa, joka sijaitsi kaakossa eli ison kuusen suunnassa olevan tien varrella. Rosalyn tarkasteli karttaa hetken mietteliäänä ja sitten hänellä välähti: "Nämä merkinnät ovat koordinaatteja! Teidän pitää etsiä kartassa mainitut asiat ja laskea niiden lukumäärät. Koordinaatit saatte näistä laskuista ja niiden avulla löydätte peikkokuninkaan linnakkeen kun käytätte paikannuksen taikaa." Olimme hetken hiljaa kun yritimme ymmärtää tätä kaikkea. "Kartassa kuvataan jokin vanha torni, jonka ovessa on sinisiä ja keltaisia merkkejä, mistä me löydämme sen?", kysyin Rosalyniltä. "Jatkakaa matkaa kaakkoon vievää tietä ja kun tulette kolmen tien risteykseen, näette tornin metsikön takana.", hän vastasi.
❖❖❖
Kuljimme Rosalynin ohjeilla tietä eteenpäin, kunnes tulimme risteykseen ja näimme tornin. Sen ovessa näkyi sinisiä ja keltaisia merkkejä (A), joiden lukumäärän laskimme kartan ohjeen mukaan. "Seuraavaksi pitäisi löytää puron varrella kasvavia hopeisia puita.", luin kartasta ääneen. "Mistä ihmeestä löydämme ne?", kysyin muilta. Aira keksi yhtäkkiä: "Hopeiset puut ovat varmasti hopeapajuja, niitä kasvaa ainakin tuolla kaukana lounaassa pienen puron varrella.". Lähdimme siis tornilta Airan mainitsemaan suuntaan ja tulimme teiden risteykseen. "Mennään tuon pienen puusillan yli!", Aira sanoi. "Hopeiset puut ovat niityn toisella puolella. Kävellään varovasti ihan niityn reunaa pitkin, oikealla puolella asuu villi lauma apinoita, jotka kiipeilevät noissa oudoissa puissa ja leikkivät keskenään. Voimme vaikka saada pallon päähämme jos emme ole varovaisia!" Lopulta saavuimme purolle, jonka yli oli rakennettu pieni kivisilta. "Sillan toisella puolella vasemmalla näkyy hopeisia puita!", huudahdin muille kun huomasin kauniit hopeapajut (B).
❖❖❖
Puut laskettuamme katsoimme kartasta seuraavan ja viimeisen arvoituksen. "Pitäisi löytää vanha silta kolmihaaraisen männyn jälkeen.", ihmettelin ääneen. "Mennään tietä eteenpäin lounaaseen tuonne pienelle mäennyppylälle ja tähystetään sieltä.", ehdotin. Kapusimme tietä pitkin mäelle, jonne suuri vanha mänty näkyikin ison kiven vieressä. "Puussa on kolme paksua haaraa, olemme oikeassa paikassa!", Farran huudahti. Kävelimme männyn ohi teiden risteykseen, jonka toisella puolella etelässä näkyi vanha silta. Laskimme sillan vaakahirret (C) jännittyneinä, sillä nyt saisimme koordinaatit selvitettyä. "Hei, sillan toinen kaide jatkuu puron jälkeenkin, lasketaan se mukaan yhtenä vaakahirtenä.", Aira ehdotti. Emily nyökkäsi ja lupasi tehdä laskut. Hän laski ja laski hiljaisuuden vallitessa kunnes lopulta huudahti osoittaen kädellään etelään: "Nyt tiedän, peikkokuninkaan linnake on tuolla metsässä!".
❖❖❖
Kävelimme jonkin aikaa Emily osoittamaan suuntaan tietä pitkin, kunnes tulimme risteykseen, jossa oli pieni puusilta puron yli. "Jatketaan vaan suoraan", Emily neuvoi. Pienen patikoinnin jälken tulimme taas risteykseen ja uudelle, edellistä suuremmalle sillalle. Sillan yli kuljettuamme huomasimme, että metsään lähti polku kahden kaksirunkoisen koivun vierestä. "Uskallammeko mennä tuonne peikkometsään?", Farran ulvahti. "Kyllä uskallamme!", Azari kivahti. Hiivimme jännittyneinä jonkin aikaa metsässä, kunnes tulimme polkujen risteykseen. "Ei käännytä oikealle, vaan kuljetaan puron vartta eteenpäin.", Emily neuvoi. Yhtäkkiä puiden seasta alkoi pilkottaa pelottavan näköinen linnake puron äärellä. "Tuolla se on!", Emily kuiskasi. "Nyt mennään eikä meinata!", Azari sanoi. Päätimme tehdä yllätyshyökkäyksen. En kuvaa tässä taistelua sen enempää, mutta saimme vangittua peikkokuninkaan ja löysimme amuletin taistelun tiimellyksessä linnakkeen synkästä ja kosteasta kolosta. Palasimme kotiin väsyneinä mutta onnellisina eikä peikkokuningas ehtinyt aiheuttaa pahaa Elvendaleen!
❖❖❖
Ai niin, se vanha kartta meni riekaleiksi taistelun tiimellyksessä, mutta sain pelastettua siitä pienen palan, jossa näkyvät peikkokuninkaan linnakkeen koordinaatit ja osa oudoista merkinnöistä:
❖❖❖
Kävele Naidan kertomaa tarinaa noudattaen Elvendalen maisemissa ja löydä amuletti peikkokuninkaan linnakkeesta! Voit halutessasi tarkistaa Emilyltä laskemasi koordinaatit. Ensimmäinen löytäjä saa pitää kätköpurkissa olevan amuletin!