Urjaln kotiseutumuseo sijaitsee rauhallisella ja idyllisellä mäellä. Se kertoo hämäläisen talonpojan elämäntavasta 1800-luvun lopulla ja pienviljelijäkäsityöläisen elämästä 1940-luvulla. Alueella on myös sota-aikaisen korsun jäljennös. Museon kahdeksan rakennusta on siirretty paikoilleen Urjalan eri puolilta ja esineistö on saatu lahjoituksina. Museo avattiin yleisölle vuonna 1950. Päärakennus on 1700-luvun lopulla rakennetun maalaistalon päärakennus. Sen sisustus kuvaa 1800-luvun loppupuolen asumistapaa. Pirtin erikoisuus on harvinainen päreistä tehty sisäkatto, joka tehtiin joulun alla huonetta koristamaan. Samalla päreet kuivuivat, ja juhlien mentyä niitä poltettiin pärepihdeissä valontuojina.
Pakarissa leivottiin, valmistettin ruuat, ja tehtiin myös monet puhdetyöt. Valtavaan leivinuuniin mahtuu yhtäaikaisesti 36 ruisleipää. Pirtin ja pakarin väliin jää talon paras huone, isäntäväen asuttama porstuaperäkamari.
Tuulimylly on peräisin 1800-luvun lopulta, ja se on täysin toimintakuntoinen. Sen vierestä löytyy alueen vanhin rakennus, 1600-luvulla rakennettu ruotusotamiehen varusteaitta. Pihan muissa aitoissa säilytettiin viljaa, ruokatarvikkeita ja vaatteita. Kaluaitassa on esillä monia 1800-luvun maa- ja kotitalouden työvälineitä.
Syytinkirakennusta asuttaa 1940-luvun keinutuolinikkari perheineen. Urjalan mallisten keinustoolien teko alkoi kunnassa jo 1860-luvulla, ja vuosisadan vaihteen molemmin puolin nikkarointi kehittyi laajaksi kotiteollisuudeksi. Tällöin nikkareita oli kymmeniä. He olivat usein vähävaraisia mökkiläisiä, jotka asuivat ja työskentelivät samassa huoneessa. Rakennuksen porstuakamarissa on piei suutarin työhuone.
Korsu on Syvärin rannoilla sijainneen jatkosota-aikaisen etulinjakorsun jäljennös. Silloin korsua asutti puolikiväärijoukkue eli vajaat parikymmentä miestä. Korsun ympäristössä risteilee venäläisten linnoittajien vuosina 1915-1917 kaivamia juoksuhautoja.