Kaukana lännessä, Hyvinkään synkkien perämetsien siimeksessä, poluttomien taipaleiden takana sijaitsee tuntematon ja piskuinen mutta silti uljaan majesteetillinen Kaakkurilammi. Jylhän luonnon keskellä hohtaa se virheittä auringon kilon tyynestä vedenkalvostaan tai paksuista hangistaan, kuten se on tehnyt jo vuosituhanten ajan. Kuin viisauden silmä tarkkailee se väsymättä ympäröivän luonnon ikiaikaista kiertokulkua sallimatta ihmisen käden rauhaansa häiritä.
Kaakkurilammi odottelee jo kevättä, vaikka se saarineen vielä uinuukin lumi- ja jääpeitteen alla. Vielä ei raikaa lintujen konsertti puiden latvustoissa, mutta eipä aikaakaan, kun nuo pienet ystävämme jo saapuvat eteläisiltä sijoiltaan tänne Pohjolan perille ja saattavat ilmoille äänekkäät terveisensä ja julistuksensa tulostaan. — Kuva: Saunamajurin arkisto.
Jos mielit päästä nauttimaan Kaakkurilammen rikkumattomasta rauhasta, valmistaudu pitkään ja uuvuttavaan mutta palkitsevaan vaellukseen läpi synkkien soiden ja humisevien honkametsien. Pakkaa reppuusi termospullollinen kuumaa mustikkakiisseliä, pue päällesi anorakki ja jalkaasi hiertämättömät jalkarätit mukavissa saappaissa. Talviseen aikaan ei liene voittajaa hyvin tervatuille sivakoille. Kirjaa käyntisi saaren vieraskirjaan. Muista ottaa mukaan oma kynä, jota vähäeleisen kirjan keralla ei ole.
Tee matkasi nyt, kun siihen on vielä mahdollisuus. Metsäteollisuus, tuo yhteiskuntamme kivijalka, tai pitäisikö oikeammin sanoa puujalka, sekä alati yhä laajemmalle levittäytyvä maaseudun asutus uhkaavat kaikkialla etäisimpiäkin erämaitamme, ja niin kuristavat ne Hyvinkäänkin takamaita vääjäämättä kiristyvässä pihtiotteessaan. Kaakkurilammi on vielä entisellään, ja toivokaamme, että se sellaisena saa säilyäkin tulevienkin sukupolvien iloksi.