Olen jo pitkään ajatellut tehdä Elmerin muistolle oman kätkön. So here we go.
Elmeri tuli minulle pentuna kissojen sijaiskodista. Aivan huikea tyyppi. Kuljetuskopassa kehräsi ja autossa nukkui. Todella hyvin käsiteltävissä pienestä pitäen. Seurallinen ja rohkea, sopeutuvainen kissa. Elmeri valloitti jokaisen sydämen, jopa kissoja inhoava isoveljeni heltyi silittämään sitä:
Reilun puolen vuoden ikäisenä Elmeri alkoi menemään huonoon kuntoon. Se ripuloi ja laihtui. Diagnosoitiin suolistotulehdus, mistä seurasi anemiaa, nestehukkaa ja alilämpöä… Veriarvot olivat niin vinksallaan, että eläinlääkäri ihmetteli, miten kissa vielä sinnittelee ylipäätään hengissä - silloin vieläpä kohtuu pirteänä. Mitkään hoidot eivät auttaneet sairauteen. Seuraava siirto olisi ollut viedä piikille, mutta luonto ehti hoitaa homman ensin.
Elmeri nukkui ikiuneen 7 kuukauden ikäisenä. Lepää rauhassa, ensimmäinen oma kissani. 