HUOM! Tarkistin kertoo lopullisen paikan.
Kohtelethan kätköä nätisti - työkaluja tai väkivaltaa ei tarvitse käyttää. Kätkö aukeaa helposti kun vähän tutkailee.
--------------------------------------------------------------------------------
Kerran 60-luvun alussa luokkamme lähti kevätretkelle, luokkaretkeksi sitä kait nykyisin kutsuttaisiin. Naapuripitäjään oli juuri valmistunut tuliterä monitoimimeijeri. Vaikka monet luokan oppilaista olivatkin kovasti tuttuja lypsämisen sekä maidosta kotona valmistettavien tuotteiden kanssa, ei kukaan ollut moista ihmetehdasta vielä nähnyt.
Perillä Maikki ja Bertta olivat ensimmäisenä säntäämässä vasikoiden luokse kun lehtori Silvander huusi kaikki yhteen rykelmään. Kalervo, Eemeli ja Aarne nujusivat tapansa mukaan, ja Silvanderin kärsivällisyys alkoi jo olla koetuksella. ”Aarne!”, hän karjaisi, ”Nyt rauhoitut tai joudut odottelemaan ulkopuolella kun me muut tutustumme meijeriin”. Tytöt näyttivät pojille pitkää nenää, heti kun Silvanderin silmä vältti. Kun lehtori taas kääntyi kohti, olivat Hilja, Bertta ja Maikki kuin enkeleitä. Niin tyypillistä!
”25 lypsävää on tuossa Kaupunginhaassakin meijerin omalla laitumella, vaikka pääosa maidosta tuleekin tänne ympäröiviltä tiloilta”, selitti meijerin tuotannon johtaja Daavid Fagerholm. ”Minkä nimisiä lehmiä teillä on?”, uteli Aarne, joka nyt myös kuunteli kohtuullisen kiinnostuneena. ” No, niillä on osalla aika tavallisia nimiä kuten Mansikki ja Hilla, mutta on siellä eksoottisempiakin erityisesti ulkomailta tulleilla, kuten Venetsia, Celsius ja Amor.
Päivän aika opimme paljon meijerin töistä ja sen tekniikasta, mutta kaikkien mielestä parasta oli kuitenkin päästä maistelemaan meijerin tuotteita: piimää, viiliä ja juustoja ja jukurttiakin, joka oli vasta jonkinlainen kokeellinen häivähdys tulevasta. Tämän lisäksi tyttöjen mielestä parasta oli saada paijata pientä Faarao-vasikkaa.
Paluumatka meni ilman isompia kahnauksia. Kaikki keskittyivät kuuntelemaan lehtori Silvanderin tarinaa jostakin Vaahteramäen Eemelistä. Melkoisen vilkkaan tuntuinen poika, melkein kuin meidän luokan touhukas kolmikko, ”Kalervon-kopla”.
Tarina on täysin keksitty, eikä sen tekemisessä ole vahingoitettu yhtään lehmää, oppilasta, opettajaa tai meijerin johtajaa.