Ensimmäisen kerran hoitolaitoksen tarve otettiin Vehkalahdella esille jo vuonna 1777. Tuolloin esitys kuitenkin hylättiin. Ajatus kypsyi päätösasteelle vasta noin sata vuotta myöhemmin. Vuonna 1890, jolloin Vehkalahden Turkian kylään perustettiin vaivaistalo.
Vaivaistalossa asui muitakin kuin yksinäisiä vanhuksia. Esimerkiksi aviottoman lapsen synnyttäneitä äitejä lapsineen. Vaivaistalossa oli tilaa 40-50 ihmiselle.
Suuren ongelman tuotti mielisairaiden hoito. Mielisairaita pidettiin ulkorakennuksen putkissa, mikäli laitoshoitopaikkaa ei saatu järjestymää. Vaivaistalon asukkaat osallistuivat talon töihin kykyjensä mukaan. Palkattuja työntekijöitä olivat vain talon hoitaja ja hänen vaimonsa. Tilapäistä työapua antoivat naapurit hevosineen. He tekivät syyskynnöt ja toukotyöt.
Vaivaistalo nimitys muuttui vanhainkodiksi virallisesti 1920-luvulla. Kansan suussa rakennus pysyi vaivaistalona lopettamiseen asti.
Mielisarasputkien lisäksi huokui päärakennuksestakin kolkkouden tuntu. Huoneissa vallitsi ummehtuneen haju, torakat ja russakat vilistelivät pitkin seiniä. Sen sijaan talon asukkaista on kyläläisille jäänyt varsin mielenkiintoisia muistoja.
Vaivaistalo toimi Turkialla 40 vuotta. Toiminta siirtyi Myllykylän vanhainkotiin 1930.
Vaivaistalon päärakennus purettiin muutama vuosi lakkautuksen jälkeen. Käyttokelpoisia hirsiä käytettiin Husulassa olevan Vehkalinnan urheilutalon rakentamisessa.
Kätkölle on maanomistajan lupa.