Hannu Krankka (Hans Kranck) oli Limingasta kotoisin ollut nuijasodan kapinallispäällikkö. Krankan syntymävuotta ei tarkkaan tiedetä.Vuoden 1595 alkanut nuijasota veti mukaan myös liminkalaiset: linnaleirin pelko, ankara verotus ja katolisuus ajoivat sotaan talonpojat, jotka kokivat vapautensa olevan uhattuna ja vastustivat linnaleiriä.
Tammikuun lopulla v. 1597 Limingan, Iin ja Kemin talonpojat valitsivat johtajakseen Hannu Krankan. Krankan johtamia talonpoikia oli enimmillään noin 3 000. Heitä vastassa olivat Suomen käskynhaltijan Klaus Flemingin joukot. Ensimmäinen yhteenotto tapahtui Kokkolan Tarharannan niityllä Flemingin voudin Abraham Melkiorinpojan johtaman osaston kanssa. Krankka varasti kahakassa Abraham Melkiorinpojan susiturkin. Abraham Melkiorinpoika jäi pian tämän jälkeen kiinni Kruunupyyssä ja toimitettiin Tukholmaan, jossa hänet myöhemmin mestattiin.
Saatuaan tiedon Pohjanmaan kansannoususta Klaus Fleming lähetti 1 500 miehen koulutetut ratsujoukkonsa Pohjanmaalle nujertamaan Hannu Krankan talonpoikaisjoukot. Santavuorella 24. helmikuuta 1597 käydyssä kamppailussa kaatui noin 1 000 talonpoikaa ja 500 joutui vangiksi, joukossa Hannu Krankka. Krankka vietiin Turun linnaan. Klaus Flemingin kuoltua pian edellisen jälkeen ja Kaarle-herttuan vallatessa Turun syyskuussa 1597 Krankka vapautui.Eversti Krankka kirjoitti sotakokemuksistaan ruotsinkielisen kertomuksen, joka on säilynyt arvokkaana dokumenttina sodasta. Hänen kuitenkin epäillään olleen äidinkieleltään suomalainen.
Kaarle-herttua palkitsi Krankan muun muassa verovapaudella, hänestä tehtiin Limingan nimismies ja Pohjanmaan lohivouti vuonna 1600. Hän oli valtiopäivämiehenä vuonna 1600 ja Kustaa II Adolfin kruunajaisvaltiopäivillä vuonna 1617. Kaarle IX kävi tervehtimässä häntä Limingan Krankkalassa 1602, ja Kustaa II Adolf kenties tapasi hänet 1614 Limingassa pistäytyessään. Hannu Krankka kuoli vuoden 1630 paikkeilla. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Hannu_Krankka)