Suomen itsenäisyyden vuodet -kätkösarja käsittää jokaista vuotta kohden yhden kätkön. Kätköt ovat tradeja ja helppoja mysteereitä. Kätköt julkaistaan pitkin vuotta pyrkimyksenä saada ne julkaistua vuosijärjestyksessä. Myöhemmin julkaistaan sarjan bonuspurkki, johon koordinaatteja löydät osan kätköpurkeilta ja osan HUOM! tradien kätkökuvauksiin kirjoitettuna. Eli kannattaa siis lukea kätkökuvaukset huolella.
Vuoden 1948 tapahtumia Suomessa
15. tammikuuta – Suomi hyväksyttiin Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin jäseneksi.
23. helmikuuta – Neuvostoliiton Helsingin-suurlähettiläs Grigori Savonenkov luovutti presidentti J. K. Paasikivelle Josif Stalinin kirjeen, jossa tämä ehdotti Suomelle yhteistyö- ja avunantosopimusta Unkarin ja Romanian kanssa solmittujen sopimusten pohjalta.
5. maaliskuuta − Presidentti J. K. Paasikivi keskusteli eduskuntaryhmien puheenjohtajien kanssa Stalinin sopimusesityksestä. SKDL kannatti sopimusta varauksetta, SDP ja RKP vaativat Suomen pysyttämistä suurvaltaristiriitojen ulkopuolella, Maalaisliitto, Kokoomus ja Edistyspuolue vastustivat neuvottelujen aloittamista.
9. maaliskuuta − Presidentti J. K. Paasikivi lähetti Moskovaan myönteisen vastauksen Stalinin kutsuun sopimusneuvottelujen aloittamiseksi.
22. maaliskuuta – Suomi ja Neuvostoliitto aloittivat Moskovassa neuvottelut YYA-sopimuksesta. Suomen valtuuskuntaan kuuluivat pääministeri Mauno Pekkala, ulkoministerit Carl Enckell ja Reinhold Svento, sisäministeri Yrjö Leino SKDL:n edustajana, kansanedustaja Urho Kekkonen Maalaisliiton edustajana, kansanedustaja Onni Peltonen SDP:n edustajana ja kansanedustaja Johan Otto Söderhjelm RKP:n edustajana.
2. huhtikuuta − Suomen YYA-neuvotteluvaltuuskunnan jäsenet Urho Kekkonen ja Johan Otto Söderhjelm saapuivat muutamaksi päiväksi Helsinkiin selostamaan presidentti J. K. Paasikivelle ja eduskuntaryhmien puheenjohtajille neuvottelujen kulkua ja saamaan lisäohjeita neuvotteluihin.
6. huhtikuuta – Suomen ja Neuvostoliiton välinen YYA-sopimus allekirjoitettiin Moskovassa.
28. huhtikuuta – Suomen eduskunta ratifioi YYA-sopimuksen äänin 157−11. Edistyspuolue äänesti ainoana puolueena ratifiointia vastaan.
5. kesäkuuta – Neuvostoliitto alensi Suomen jäljellä olleet sotakorvaukset puoleen.
22. heinäkuuta – Eduskunta hyväksyi lapsilisälain.
30. heinäkuuta − Eduskunnan puhemieheksi valittiin Maalaisliiton Urho Kekkonen.
13. syyskuuta – Presidentti J. K. Paasikivi vastasi suomalaisten kommunistien sekä Moskovan radion ja lehdistön Fagerholmin hallitusta vastaan esittämään arvosteluun, että Suomen eduskunta ja presidentti, ei Moskova, määräävät, keitä nimitetään Suomen hallituksen jäseniksi.
9. marraskuuta - Aiemmin samassa kuussa perustetun lappeenrantalaisjääkiekkojoukkue SaiPan nimi valittiin.
5. joulukuuta – Neuvostoliitto jätti Suomen ulkoministeriölle nootin Suomessa harjoitetusta Neuvostoliitolle vihamielisestä propagandasta. Nootissa mainittiin nimeltä Punaisessa Myllyssä pyörinyt Sam Sihvon laulunäytelmä Jääkärin morsian ja Suomen Kansallisteatterissa esitetty Jean-Paul Sartren näytelmä Likaiset kädet. Viranomaiset kielsivät kummankin näytelmän esittämisen välittömästi.
31. joulukuuta – Suomen Neuvostoliitolle kokonaan pakkoluovuttamat kunnat tuli viimeistään lakkauttaa.
Suomen ja Neuvostoliiton välinen YYA-sopimus
(Kuva: https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Yya_allekirjoitus_1948.jpg)
YYA-sopimus eli sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta oli sopimustyyppi, joita Neuvostoliitto solmi Varsovan liittoon kuuluvien maiden ja Suomen kanssa.
YYA-sopimus Suomen ja Neuvostoliiton välillä allekirjoitettiin 6. huhtikuuta 1948. Allekirjoittajina olivat Suomen presidentti J. K. Paasikiven valtuuttama pääministeri Mauno Pekkala ja Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puhemiehistön (käytännössä kommunistipuolueen pääsihteeri ja pääministeri Josif Stalinin) valtuuttama pääministerin tehtäviä hoitanut varapää- ja ulkoministeri Vjatšeslav Molotov.
YYA-sopimus oli myös puolustusyhteistyön ehtoja etukäteen määrittelevä hyökkäämättömyyssopimus. YYA-sopimuksen teksti toteaa 1. artiklassa Suomen puolustautuvaksi itsenäiseksi valtioksi eikä Neuvostoliiton mahdollinen apu ole 2. artiklan edellyttämien konsultaatioiden mukaan automaattista tai joihinkin kansainvälisiin velvoitteisiin ennakkoon automaattisesti sidottua ja 3. artiklan mukaan pyrkimyksenä on YK:n periaatteiden mukainen toiminta. 4. artikla taas sisältää hyökkäämättömyyssopimuksen.
YYA-sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen Suomi korosti puoluettomuuttaan, kun taas Neuvostoliitto ajoittain pyrki korostamaan sopimuksen liittoluonnetta kommunikeoissa. Näin ollen Natossa Suomeen saatettiin suhtautua kuin Neuvostoliiton liittolaiseen kylmän sodan aikana. Unkarin kansannousun jälkeen vuonna 1957 Kekkonen esitti YYA-sopimuksen ja Pariisin rauhansopimuksen muuttamista siten, että se korostaisi Suomen puolueettomuutta ja halusi naapurimailta ja Natoon kuuluvilta valtioita "juhlallisen vakuutuksen" siitä ettei Suomen kautta hyökätä muihin maihin. Neuvostoliitto kuitenkin tyrmäsi Kekkosen ajatuksen.
YYA-sopimus toimi perustana myös tieteellis-taloudellis-tekniselle yhteistyölle ja kansantaloudellisesti merkittäväksi erityisesti öljykriisien yhteydessä osoittautuneelle vuosittaisille tavaranvaihtopöytäkirjoille perustuneelle bilateraalikaupalle, millä kohonnut öljynhinta kyettiin maksamaan tavaratoimituksilla ilman kansainvälistä kaupallista kilpailua. Neuvostoliitolle YYA-sopimus merkitsi mahdollisuutta korostaa ulkopolitiikkansa menestyksellisyyttä kahden talousjärjestelmän välisenä rauhanomaisena rinnakkaiselona, mistä se oli valmis hyvittämään Suomelle bilateraalikaupassa.
YYA-sopimusta jatkettiin 20 vuodella syyskuussa 1955 samassa yhteydessä, kun Porkkalan vuokra-aika keskeytettiin. Seuraavan kerran sopimusta jatkettiin heinäkuussa 1970 ja uudelleen kesäkuussa 1983 - molemmilla kerroilla 20 vuodella.
Saksan jälleenyhdistyminen vuonna 1990 pakotti kuitenkin virallisestikin arvioimaan, oliko YYA-sopimuksen jatkaminen enää mielekästä. Lopullisen sysäyksen antoi Neuvostoliiton hajoamiseen johtaneen kehityksen pääsy vauhtiin seuraavana vuonna. Jo syyskuussa 1990 Suomi oli yksipuolisesti mitätöinyt Pariisin rauhansopimuksen aseartiklat (ydinasekieltoa lukuun ottamatta). Solmittaessa sopimusta Suomen ja Venäjän suhteiden perusteista vuonna 1992 sovittiin YYA-sopimuksen lopettamisesta Suomen ja Venäjän keskinäisellä noottien vaihdolla.
(lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/YYA-sopimus)
Imatran kauppalan perustaminen
1940-luku alkoi talvisodan päättymisellä ja jatkosodan alkamisella. Sodista seuranneet rajansiirrot koettelivat Ylä-Vuoksenlaakson seutua ankarasti. Imatralle sodat eivät kuitenkaan merkinneet lopun, vaan itsehallinnollisen alun alkua. Vuosikymmenen lopulla syntyi kokonaan uusi kunta, Imatran kauppala.
Sotien jälkeen Imatran seudun kunnallishallinto ajautui sekavaan tilaan muuttuneiden olosuhteiden pakosta. Ennen niin mahtavasta Jääsken pitäjästä jäi Suomen puolelle enää pieni tynkä. Menetyksen karvautta korosti se, että muun Jääsken mukana meni Enson teollisuuskeskus.
Tällaisessa kaaostilanteessa Ruokolahden, Joutsenon ja elinkelpoisuutensa menettäneen häntä-Jääsken kunnanisät koettivat hoitaa alueen asioita mallilleen miten parhaiten taisivat.
Vaikeaa se oli. Pian todettiin, että erikoisjärjestelyt ovat tarpeen. Niinpä talvella 1945 pidettiin neuvottelukokous uudesta kuntajaosta. Asian selvitysmieheksi kutsuttiin kunnallishallinnon asiantuntija Rieti Itkonen (sd.).
Keväällä 1946 Itkonen teki ehdotuksensa. Selvitysmies esitti perustettavaksi Imatran kauppalan, josta tulee kuntalajissaan Suomen suurin.
Uusi kauppala piirtyi kartalle vuonna 1948. Kauppalanjohtajaksi valittiin Artturi Ranta, myöhempi Kymen läänin maaherra.
Alvar Aallon toimisto valmisteli Enso Gutzeit Oy:n tilaustyönä Imatran kauppalan ensimmäisen yleiskaavan 1940-luvun lopussa. Imatran kauppalanvaltuusto hyväksyi kaavan ohjeellisesti noudatettavaksi vuonna 1953. Kaavakarttojen lisäksi yleiskaavasta valmistui erillinen kaavakirja, joka tunnetaan nimellä Musta neliö.
Yleiskaava oli tarkoitettu 100 000 asukkaalle. Teollisuus kyllä kasvoi ja kehittyi ripeästi, mutta tavoiteltuun asukasmäärään ei läheskään päästy.
Imatrasta tuli kaupunki vuonna 1971. Imatra on vuosien kuluessa kasvanut hajanaisesta kolmen keskustan kauppalasta moderniksi ja vireäksi kaupungiksi.
(Lähteet: Uutisvuoksi ja wikipedia)
(Kuvassa Imatran kauppalaa vuonna 1957, nykyiseltä kävelykadulta kuvattuna)
Vihje lisätty FTF:n jälkeen.