Vuonna 1905 ylihärmäläiset tekivät kuvernöörille anomuksen, että valtio laatisi piirustukset ja kustannusarvion Liinamaahan pystytettävää siltaa varten. Liikenne joen yli oli tapahtunut lauttaa ja lautturia hyväksi käyttäen ja se oli vaarallista etenkin kevättulvien aikana. 1908 Alahärmän ja Ylihärmän kunnan edustajien kesken pidettiin kokous sillan tiimoilta. Hinnaksi arvioitiin kirkon rakentamisen hinta.
1920-luvun lopulla Lapuanjokea perattiin ja sillan paikaksi valikoitui rantatöyräs hiukan vanhaa lauttapaikka (färiä) ylemmäs, koska sen kohdalla oli kovaa maata 11 metrin syvyydessä, kun färin kohdalla kovaa maata tuli vasta 27 metrin syvyydessä. Kustannusarvioksi oli tullut kaksi miljoonaa markkaa.Rakennustyöt alkoivat syksyllä 1930. Työmiehiä oli helmikuussa 1931 kuutisenkymmentä ja he olivat odottaneet rakennustöitä pula-ajan keskellä. Isoja palkkeja tuotiin paikalle, varastosuojia pystytettiin ja silta-arkkuja valmisteltiin. Syksyllä 1931 työmaalla oli toista sataa miestä. Rantamaiden vajoaminen Savikoskeen synnytti ongelmia. Rautaristikkoinen kaarisilta tuettiin peruskallioon. Kymmenmetrisiä hirsiä juntattiin satamäärin kovaan pohjaan saakka. Niiden päälle rakennettiin hirsiristikoita. Molemmille rannoille tehtiin graniittikivestä ja rautabetonista yhdeksän metriä korkeat rantapenkereet. Maata ympärillä vahvistettiin vetämällä sille puita, kiviä ja kovaa multaa.
Silta valmistui talvella 1932, mutta lossi voitiin poistaa vasta kesällä 1932. Virattomaksi jäänyt färi myytiin huutokaupalla. Alahärmän Karkauksen miehet huusivat sen, veivät kylänsä rantaan ja käyttivät sitä pitkään omiin tarpeisiinsa. 1960-luvun alussa färistä oli jäljellä vain teräsköysi. Lautta oli hajonnut vanhuuttansa. Lähde: Ylihärmän historia. Tervasta teollisuuteen, Heikki Ylikangas