Happamat hiekkasärkät EarthCache

Tehtäväsi

Suorittaaksesi tämän EarthCachen, tarvitset avuksesi välineistön jolla on mahdollista mitata maaperän pH –arvo. Voit käyttää apunasi maaperän pH-mittaria tai vaihtoehtoisesti pH-indikaattori paperia, jota myyvät niin akvaariokaupat kuin apteekitkin. Pyydämme suorittamaan testit paikan päällä ylimääräisen eroosion vuoksi.

Jotta testin tulokset olisivat mahdollisimman tarkat, muista käyttää maaperän kostutuksessa ionisoitua vettä. Tällöin laimennus suhde 1 osa maata + 2 ½ ionisoitua vettä.

1. Mene annettuihin koordinaatteihin, josta voit löytää alkeisdyynejä. Ota maaperä näyte alle 20cm syvyydestä pH -testin suorittamiseen. Kirjaa ylös testin tulos. Kerro vastauksessasi millaisia apuvälineitä käytit. Tämän jälkeen palauta maa-aines samaan paikkaan.

2. Mene toisiin annettuihin koordinaatteihin, joista voit löytää fossiiloituneita dyynejä. Ota maaperä näyte alle 20cm syvyydestä pH –testin suorittamiseen. Kirjaa ylös testin tulos. Kerro vastauksessasi millaisia apuvälineitä käytit. Tämän jälkeen palauta maa-aines samaan paikkaan.

3. Mitä mittaustulokset kertovat Itämeren ainutkertaisuudesta?

Lisäksi voit liittää kuvan itsestäsi tai GPS-laitteestasi hiekkasärkillä, mutta pyydämme, että kuvista ei pystyisi katsomaan vastauksia kysymyksiin. Kuvan lisääminen on täysin vapaaehtoista.

Lähetä vastauksesi tehtäviin 1 – 3 Viestikeskuksen kautta ennen kuin loggaat löytösi. Sinun ei tarvitse odottaa loggauslupaa, vaan tarvittaessa otamme sinuun yhteyttä.

Happamat hiekkamaat

Kalajoen hiekkasärkillä dyynit ovat muodostuneet viimeisen jääkauden muodostaman harjun murtuessa tuulen ja veden aiheuttaman eroosion voimasta. Perämeren rannikolla maankohoaminen jatkuu edelleen kiivaana paljastaen joka vuosi noin yhden senttimetrin (cm) uutta maata veden alta.

Mereltä katsottaessa ensimmäiseksi rannalla ovat alkeisdyynit, jotka ovat juuri paljastuneet veden alta, eikä niitä juuri mikään kasvillisuus ole vielä ehtinyt sitoa paikalleen. Seuraavaksi tulevat huomattavasti suuremmat, useimmiten pitkittäisen muotoiset liikkuvat dyynit, joita kasvillisuus on jo alkanut valtaamaan. Näitä kasvillisuuden laikukkaasti peittämiä dyynejä kutsutaan valkeiksi dyyneiksi. Sitten kun kasvillisuus, useimmiten sammal, on peittänyt dyynit kokonaan, ne ovat harmaita dyynejä. Tällöin dyynit ovat kasvillisuuden paikalleen sitomia.

Alkeisdyynit ovat nuoria dyynejä, jotka ovat juuri muodostuneet. Kalajoen tapauksessa maankohoamisen voimasta. Maaperän pH alkeisdyyneillä on todella korkea, jopa 8.0-8.5. Korkean pH –arvon aiheuttaa suuri määrä hajoavia simpukoiden ja kotiloiden kuoria, jotka ovat pääasiassa kalkkia ts. kalsiumkarbonaattia. Kalkki on maa-alkalimetalli joka hajotessa maaperään nostaa pH –arvoa. Maaperän korkea pH –arvo on useimmille kasveille liian korkea, emäksinen, minkä vuoksi vain harvat menestyvät siinä.

Valkoiset dyynit ovat kasvillisuuden sitomia alkeisdyynejä, joiden eteen on alkanut muodostua joukko uusia alkeisdyynejä. Valkoiset dyynit ovat kuitenkin vielä liikkuvia dyynejä, kuten alkeisdyynit. Valkoisten dyynien kasvillisuus on kuitenkin muokannut niistä elämälle suotuisamman kasvuympäristön laskemalla maaperän pH –tasoa (7.5-8.0).

Harmailla dyyneillä osa kasvillisuudesta on ehtinyt jo kuolla ja maatua, muodostaen humusta maan pintaan. Tämä orgaaninen kerros on hapan, joka entisestään tasaa maaperän pH –tasoa (6.0-7.0). Mitä enemmän dyynien päällä on orgaanista ainesta, sitä harmaammilta ne näyttävät. Harmaat dyynit eivät ole enää liikkuvia, vaan kasvillisuus on sitonut ne pysyvästi paikoilleen tehden niistä fossiilisia dyynejä.

Itämeri

Itämeri on muista maailman meristä viidessä asiassa poikkeuksellinen; veden syvyys, merenpohja, sameus, happipitoisuus sekä ennen kaikkea suolapitoisuus. Itämeressä ei ole oikeaa merivettä käytännössä lainkaan, vaan vähäsuolaista murtovettä. Kun Atlantilla veden suolapitoisuus on 3,5%, on koko Itämeren keskisuolapitoisuus ainoastaan 0,8%, Kalajoen alueella vain 0,4%.

Suurin osa vesien eliöistä ovat sopeutuneet elämään joko makeassa tai suolaisessa vedessä, eivät heikosti suolaisessa murtovedessä jonka suolapitoisuus voi vaihdella vuodenaikojen mukaan. Mikäli meren suolapitoisuus on suurempi kuin siinä elävien eliöiden, ne kuihtuvat sillä solukalvot luovuttavat vettä ulos mutta eivät suolaioneja sisään. Jopa 0,05% suolapitoisuuden muutos voi romuttaa eliöiden sisäisen suolatasapainon.