Maristonpakka dunes EarthCache

Huomioitavaa

Välttääksemme tarpeettoman eroosion Natura-alueella, käytäthän vain valmiita teitä ja polkuja!

Nota bene

To avoid unnecessary erosion on Natura-protection area, use only existing roads and paths!

Tehtäväsi

1. Mene annettuihin koordinaatteihin ja ota käteesi hieman hiekkaa dyynien elävästä osasta. Tutkaile mistä maa-aines koostuu. Millainen maa-aineksen raekoko on täällä? Mistä maa-aineksen väri tulee?

2. Mene nyt annettuihin parkki koordinaatteihin ja ota käteesi hieman hiekkaa dyynien fossiilisesta osasta. Huomaatko eroja maa-aineksen koostumuksessa täällä verraten sitä maa-ainekseen dyynien liikkuvasta osasta? Onko eroavaisuuksia maa-aineksen koostumuksessa, värissä, raekoossa tai jossain muussa?

Voit käyttää apunasi hieman vettä ja tutkia millaiseksi maa-aines muuttuu kosteana. Mistä tämä johtuu?

Lisäksi voit liittää kuvan itsestäsi tai GPS-laitteestasi Maristonpakoilla, mutta pyydämme, että kuvista ei pystyisi katsomaan vastauksia kysymyksiin. Kuvan lisääminen on täysin vapaaehtoista.

Lähetä vastauksesi tehtäviin 1 – 2 Viestikeskuksen kautta ennen kuin loggaat löytösi. Sinun ei tarvitse odottaa loggauslupaa, vaan tarvittaessa otamme sinuun yhteyttä.

Maristonpakat

Viimeisin jääkausi muodosti Pohjanlahden rannikolta Salpausselälle kulkevan suuren hiekkaharjun. Kalajoella tämä harju on tasoittunut hiekkakentäksi tuulen ja veden voimasta muodostaen kuuluisat Kalajoen hiekkasärkät.

Särkkä = vedenpinnan alainen tai matalaan veteen muodostunut hiekkavalli

Kalajoen hiekkasärkkien pohjoisosassa Maristonpakoilla suurin osa hiekkadyyneistä on fossiilisia. Maristonpakoilla topografisesta kartasta on selvästi havaittavissa, kuinka dyynit ovat alun perin muodostuneet rantavalleiksi, ja vasta myöhemmin dyynittyneet. Pohjois-etelä suunnassa kulkevien rantavallien väliin on muodostunut pieniä alle kolme metrisiä dyynejä. Erikoisen Maristonpakoista tekee sen elävä osa luoteessa, jossa dyynien suunta muuttuu 90°, niiden mutkitellen makkaramaisesti fossiilisten dyynien välissä.

Maristonpakkojen elävällä dyynialueella esiintyy tuulen kuluttamia alueita, joita kasvillisuus kuten sianpuolukka, variksenmarja ja hietatikka on alkanut sitoa paikoilleen. Myöhemmin dyynit valtaa kanerva, puolukka ja mänty jotka ovat peittäneet alueen fossiiliset dyynit alleen. Alueen hiihto- ja hevospolku urat ovat paikoitellen päästäneet eroosion uudestaan valloilleen.

Maristonpakat kuuluu valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan. Laajan ja monipuolisen dyynialueen ansiosta se on edustavin osa koko Kalajoen dyynikenttää.

Dyyni= lentohiekkakinos

lentohiekka= hienoa hiekkaa, joka liikkuu tuulen mukana

Tuulen on ollut helppoa kuljettaa raekooltaan sopivaa maa-ainesta alueilla, joissa on ollut paljon hienoksi lajittunutta ainesta sekä tuulen suunnalle edullinen sijainti. Tuulikerrostumat ovat vanhoja ranta-, joki- tai jäätikköjokikerrostumia, joita kasvillisuus ei ole päässyt sitomaan paikoilleen.

Tuulikerrostumat muodostavat lentohiekkakinoksia eli dyynejä tai tasaisia lentohiekkakerroksia, jotka peittävät alleen kaikki muut maalajit. Harjujen ja reunamuodostumien läheisyydessä sijaitsee usein vanhoja dyynejä.

Dyynit ovat useimmiten U-muotoisia dyynejä, joiden kovera puoli aukeaa vastatuuleen. Nämä saattavat katketa kaaren kohdalta, jolloin on muodostunut tuulen suuntaisia pitkittäisdyynejä. Rantojen läheisyydessä dyynit ovat muodostuneet useimmiten rannan suuntaisiksi selänteiksi, rantavalleiksi.

Dyynien maa-aines on hyvin hienoksi lajittunutta karkeaa hietaa tai hienoa hiekkaa (Ø 0,06-0,6 mm). Dyynien rakenne on kerroksellinen, suojanpuoleisen rinteen suuntainen. Kerrosrakenne on kuitenkin hyvin vaihteleva, koska tuulen suunnan muutokset ovat aiheuttaneet ns. ristikerroksellisuutta.

Kalajoen dyynit ovat syntyneet ja muodostuneet meren ja tuulen voimasta, minkä vuoksi ne ovat pääasiassa rantojen suuntaisia rantavalleja. Maa kohoaa Perämeren rannikolla noin sentin (cm) vuodessa, jolloin meren alta paljastuu jatkuvasti uutta hiekkaa tuulen kuljetettavaksi. Dyynien maa-aines on täällä hienoa hiekkaa tai karkeaa hietaa. Vaalea väri johtuu hiekan korkeasta kvartsipitoisuudesta. Kalajoen alueen suurin dyyni sijaitsee Maristonpakoilla, joka on noin 12m korkea. Maristonpakoilla sijaitsee myös 15m korkea kuollut dyyni eli kasvipeitteen paikoilleen sitoma fossiiloitunut dyyni.

Your Tasks

1. Go to the given coordinates and take some soil to your hand from the living part of the Maristonpakka dunes. Explore whereof soil is formed. What it is app. grain particle size Ø? Which element gives it the color?

2. Now go to the given coordinates of parking area, and take some soil to your hand here where dunes are fossil. Can you see some differences between soil from here and soil from the living part of the dunes? For example in composition of the soil, grain size, color or something else?

Use some water for your aid and examine how soil is changed when wet. What kind of soil is causind this?

In addition you can add picture of you or your GPS-device at Maristonpakka dunes. But please make sure that you don’t spoil the questions on your photos. Adding pictures is entirely voluntary.

Send your answers for questions 1-2 through Message center . You can log the cache after you have sent the answers. If there's something wrong, we will contact you.

Maristonpakka

Dunes

The last Ice Age formed a significant sand esker passing all the way from the Gulf of Bothnia to the Salpausselkä ridge system. In Kalajoki this sand ridge has been flattened to sand fields by wind and water erosion, forming the famous Kalajoki hiekkasärkät (dune fields).

Dune field = an area covered by extensive sand dunes

In the northern part of the Kalajoki sand dunes lies the Maristonpakka region, which consists mostly of fossil dunes. From a topographic map you can clearly see how the dunes have originally formed as sea walls, and later become dunes. Between the north-south direction passing sea walls there has become small, under 3 metres high, sand dunes. What makes the Maristonpakka region so special is its north-western part of living and moving dunes, where the direction of dunes shifts 90° curving between fossil dunes.

In the active part of the Maristonpakka dunes, there are wind worn places which vegetation such as bearberry, black crowberry and melampyrum plants have begun to tie in place. Later dunes are overrun by calluna, lingonberry and pine trees which have already overrun the fossil dunes. In the region cross-country skiing and horsetracks have in some places caused erosion again.

The Maristonpakka region belongs to the national moraine protection area program. This large and wide-ranging dune system is the most representative part of the whole Kalajoki dunes area.

Dune = a hill of sand formed by wind or the flow of water

Drift sand = a very fine sand, carried by wind

It has been easy for the wind to carry soil of suitable sized granules in areas where there have been large amounts of finely sorted material as well as a suitable wind direction. Wind stratifications are old beach, river or glacier river sedimentations which plants haven’t been able to tie into place.

Wind stratifications form piles of drift sand or in other words sand dunes or flat drift sand layers, which cover up all other soil types. Some old dunes are often located near eskers or other terminal moraine types.

The dunes are mostly U-shaped, with their convex side exposed to the wind. These type of dunes may break or split in half by the arc, when dunes lengthwise to the wind are formed. Near beaches dunes are commonly formed parallel to the direction of the beach, forming sea walls.

The soil of the dunes is very finely assorted fine sand or coarse sand (Ø 0,06-0,6 mm). The structure of the dunes is layered, in the tailwind side slope. However, the layered structure varies greatly because of the changed wind direction, forming so-called "cross-layering".

The sand dunes in the Kalajoki region have originally been formed by the erosion of the sea and winds, which means they have been formed by the shore lined sea walls. In the Gulf of Bothnia land is uplifted near the coastal line approximately 1 cm a year, which means that new sand is constantly exposed for the wind to transport away. The soil of dunes here is very fine sand. The sand is light coloured due the high silica content. The largest dunes of the Kalajoki region are located in the Maristonpakka area, where you can find sand dunes 12 metres high. There is also an approximately 15-metre high fossil dune which has been tied down by vegetation.