Kätköpaikka on ajoittain jästikästä aluetta! Jos on kovin ruuhkaa, niin myöhemmin uusi yritys, ettei purkin paikka paljastu. Kätkö on mikrokokoinen, eikä sisällä kynää. Ei talvilöydettävä.
Cache on the historical Linnansaari island. The castle of Oulu was located on this island and was most active in the 17th century. The castle was destroyed by the Russians in 1715 and the remaining ruins were destroyed in an explosion caused by lightning in 1793. More history can be found online or in the castle's cellar (open for public in summer time, free of charge). A lot of muggles so act smoothly! ;) Not available in winter. Happy hunting!
Oulun linnan historiasta on liikkeellä useampi teoria. Joidenkin pohdintojen mukaan nykyiseen Linnansaareen olisi perustettu ensimmäinen linna jo 1375 novgorodilaisten toimesta. Historioitsija Kyösti Julkun mielestä tämä linna olisi kuitenkin sijainnut Kastellin kaupunginosassa. Varmuudella ensimmäinen linna saareen rakennettiin 1590. Tuolloin Ruotsin vallan aikanaan linna perustettiin ruotsalaisten joukkojen tukikohdaksi sotaretkillä Vienan Karjalaan. Tämä puu- ja maavalleista rakennettu linnoitus palveli paikalla noin 15 vuotta.
Ruotsin kuningas Kaarle IX lähetti tammikuussa 1605 Daniel Hjortin ja Juho Pietarinpojan tutkimaan Oulujoen suuta linnoitusmielessä. Saman vuoden huhtikuussa lähetti kuningas Iisak Behmin Pohjanmaalle linnoituksia rakennuttamaan. Ensiksi annettiin määräys rakentaa linna Kajaaniin, jonka jälkeen kehotettiin myös Oulujoen suussa sijainneen puulinnan paikalle rakentaa uusi linnoitus. Edellisen linnan puuvallit tuli tuhota ja rakentaa tilalle kiviset vallit. Oulujokisuistoon perustettavan linnoituksen läheisyyteen määrättiin perustettavaksi kaupunki. 8.4.1605 Oulu perustettiin.
1600-luvun ensimmäiset vuosikymmenet olivat Oulun linnalle merkittävimpiä aikoja, koska tuolloin linnassa varusväen ja aseistuksen määrät olivat suurimmillaan. 1611 tietojen mukaan linnassa oli sotaretkille lähdössä noin 400 talonpoikaa ja jokunen sata sotilasta. Vakituista väestöä oli pari vuosikymmentä myöhemmin kuitenkin vain 21 sotamiestä. Aseita vuonna 1647 linnassa oli 2 rautatykkiä, 3 haukkatykkiä, 2 tykkiputkea, 60 piipyssyä, 28 lunttupyssyä, 55 vanhaa pyssyä ynnä muita. Ruutia linnassa oli tuolloin 3 ¾ tynnyriä.
Itse linnarakennelma oli suurimmillaan 1620-luvulla. Linna oli suurin piirtein neliön muotoinen, ja jokaisessa kulmauksessa oli honkahirsistä rakennettu korkea suippeneva torni. Näissä torneissa sijaitsivat tykit sekä heittolaitteet. Kolmea sivustaa reunusti puinen muuri, joka yhdisti tornit toisiinsa, kun taas eteläisellä sivulla oli 7 kyynärää korkea (n. 4,7 metriä) kivimuuri. Myös vallihauta kiersi ainakin osaa linnan seinustoista. Linnapihalla sijaitsi lukuisia rakennuksia: vahtimestarin tilat, vankihuoneet, kansliahuoneet, suuri rakennus eli juhlahuoneisto, useita puisia rakennuksia henkilökuntaa varten.. Tarkkoja tietoja linnan rakennusten määrästä ja sijainneista ei ole.
Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolfin kaudella Ruotsin suurvaltapolitiikka siirtyi Keski-Eurooppaan, jolloin syrjäinen Oulun linna jäi unholaan. Oulun linna toimi 1700-luvun alkuun asti. 29.3.1715 venäläiset polttivat linnan puurakenteet suuren Pohjan sodan aikana, kun ruotsalaiset vetäytyivät Oulusta.
Lopullisesti linna tuhoutui 31.7.1793. Tuolloin salamanisku sytytti linnan puisen varaston tuleen. Tuli levisi ruutikellariin, joka räjähti. Kirjailija Saara Wacklin on kirjoittanut tapauksesta kirjaansa Sata muistelmaa Pohjanmaalta (luku 16: Suuri ukonilma). Kiviä lenteli lähisaariin asti ja keskustan kaikki ikkunat rikkoutuivat. Kertomuksen mukaan yksi suurimmista kivistä oli pudonnut köyhän mökin katon läpi Pikisaaressa ja tunkeutunut nukkuvan lapsen kehdon vierestä lattian läpi. Lapselle ei kuitenkaan ollut koitunut mitään vahinkoa. Itse Linnansaaressa oli tuohon aikaan asunut vain eräs vahtimestari vaimoineen. Kyseisenä yönä he eivät olleet olleet kotona, joten he olivat pelastuneet – heidän asumuksensa luhistui. Sisällä mökissä oli ollut vain pieni vihervarpunen sekä kissa. Molemmat olivat selvinneet hengissä. Wacklin kertoo, että tuon tapauksen jälkeen Linnansaaressa ei ole asunut enää ainoatakaan ihmistä.
Tarinan mukainen Pikisaareen lentänyt kivi on nykyisin esillä muistolaatalla koristettuna rannan kävelyreitin varrella (Pursitien varrella lähimpänä Raatin saarta). Ruutikellarin räjähdyksen eli ”Oulun pammauksen” muistoksi asetetun kiven ja tarinan todenmukaisuutta voi pohtia, mutta kiveä kannattaa joka tapauksessa käydä tutkimassa.
1828 Oulun kauppaseura perusti raunioiden jäljelle jääneeseen osaan ruutikellarinsa. 1870-luvulla Oulun läänin kuvernööri Otto Nyberg alkoi kiinnittää huomiota Linnansaaren rapistumiseen. Valtiolta saariin varoja raunioiden ja ympäristön kunnostamiseen. 1875 kellarin päälle rakennettiin Volmar Westlingin suunnittelema tähtitorni Oulun Merikoulua (1863-1910) varten. Navigoinnin opetusta varten rakennettu torni oli toiminnassa vuoteen 1910 saakka, jonka jälkeen tornissa alettiin pitää kesäkahvilaa. Torni on nykyäänkin tuossa käytössä.
Linnansaaressa on nykyisin nähtävillä myös Oulun ystävyyskaupungit esittelevät kyltit. Kaupungit ovat Alta Norjassa, Arkangeli Venäjällä, Boden Ruotsissa, Bursa Turkissa, Halle sekä Leverkusen Saksassa, Odessa Ukrainassa ja Siófok Unkarissa.
Kesällä 2018 Linnansaareen pystytettiin lipputanko Suomen lipun 100-vuotisjuhlan kunniaksi.
Lisää äärimmäisen kiinnostavaa luettavaa Linnansaaresta löytyy muun muassa seuraavista:
- Virkkunen, A. H. : Oulun kaupungin historia I
- Wacklin, Sara : Sata muistelmaa Pohjanmaalta