Entinen öljysatama Traditional Geocache
-
Difficulty:
-
-
Terrain:
-
Size: 
(small)
Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions
in our disclaimer.
Kätköpaikka esittelee Laajasalon tulevia asuinalueita ja muuttuvia maisemia. Se sijaitsee entisen öljysataman alueella, jonka harvat metsäkaistaleet ovat saaneet olla luonnontilassa yli puoli vuosisataa. Se on hyvä paikka tarkkailla alueelle nousevaa talokantaa ja tilaisuus nähdä koskematonta kaupunkiluontoa ennen muuttumista kerrostalojen takamaaksi.
Piilotusajankohtana näköalat kalliolta olivat historiallisen surkeat. Muutaman vuoden kuluttua idässä ja lännessä kohoavat Hopealaakson ja Kruunuvuoren asuntoalueet. Kymmenen vuotta sitten näkymä olisi ollut Shellin tehtaille ja öljysäiliöille, sata vuotta sitten Stansvikin pelloille ja Haakoninlahden huviloille.
Kätköpaikalta löydät perinteisellä tavalla piilotetun 7 dl vetoisen purkin. Kätkölle pääset parhaiten pohjoissuunnasta Lakanakallion kautta. Myös Hopeakaivoksentieltä voi mäelle nousta, mikäli rakennustyöt sallivat. Huomaa että kallion laella on väliaikainen matkapuhelimien tukiasema. Kätkö ei ole siellä, joten sen läheisyyteen kannata mennä. Jos tulet pohjoissuunnasta, varo menemästä liikaa vasemmalle rinteeseen, koska huoltotunnelin sisäänkäynnin luona on ikävä pudotus ja suoja-aita on osin nurin.
A traditional container hidden in the former closed area of Laajasalo oil harbour. In the next ten years this will be a major building site of the new Kruunuvuorenranta suburb. Please, respect the "no-trespassing" signs of nearby construction sites and use the designated route (waypoints) to approach.
Sijainti
Kätkökallio on tosiasiassa yksi kollektiivisesti Kruunuvuorina tunnetuista nyppylöistä, jotka käsittivät niemekkeen pohjoisen Kaitalahdesta (ruots. Hålvik) etelän Haakoninlahteen (Håkansvik). Sittemmin Kruunuvuori (yksikössä) on jäänyt tarkoittamaan rannimmaista kalliolakea, jolla seisoo nyt yksinäinen öljysäiliö. Kätkökallio ja Kruunuvuori ovat suunnilleen yhtä korkeita (31 m). Näitä korkeampi on kuitenkin Kruunuvuorenlammen itäpuolella oleva kallio (32 m).
Kätkökalliolta avautuu parhaat näkymät länteen Kruunuvuorelle ja lounaaseen Haakoninlahdelle. Etelässä ja kaakossa on laaja niemi Haakoninlahden ja Tahvonlahden (Stansvik) välissä, sekä entinen Koirasaari, joka on yhdistetty mantereeseen. Nämä jäävät tien toisella puolella olevan mäen taakse (tuleva Saaristofregatinpuisto). Kätkökallion itäpuolella on alavampaa maata, entinen Stansvikin tilan pelto, joka ulottui Kaitalahdelta lähes Tahvonlahden pohjukkaan. Pellon keskellä oli pieni metsäkumpare, joka säilyi myös öljysataman aikana. Pohjoisessa ja luoteessa on yhteys Kruunuvuorenlammelle. Toistaiseksi välissä on öljysataman vanha raja-aita.
Kruunuvuoren huvilat
Alueen historia liittyy läheisesti Laajasalon ja erityisesti Kruunuvuoren huvilayhteisöön, sekä 1920-luvulla perustettuun öljysatamaan. Kallioisessa Kruunuvuorenrannassa harjoitettiin 1500-luvulta lähtien enintään pienimuotoista maanviljelyä ja karjanhoitoa. Pääasiassa alueen talonpojat hankkivat elantonsa kalastuksesta. Myöhemmin Kruunuvuoret oli suosittu retkeilykohde, jonne tultiin veneellä kaupungista virkistymään. Huviloiden rakentaminen käynnistyi 1800-luvun loppupuolella, pääosin Kruunuvuoren ja Kruunuvuorenlammen ympärille. Haakoninlahdella oli satama ja Koirasaari oli tunnettu pirtun ostopaikka.
Kruunuvuoren huvila-alue vaihtoi omistajaa useita kertoja ja yleensä paremmalla hinnalla. Alkujaan Kruunuvuori kuului Uppbyn (Yliskylä) tilaan, jonka isäntäpariskunta Karl Fredrik ja Lovisa Lindberg vuokrasi alueelta huvilatontteja. Huvilayhdyskuntia oli kaksi: Toinen Kruunuvuoren pohjoispuolella (nykyinen huvila-alue) ja toinen Kruunuvuoren etelä- ja itäpuolella (ns. Haakoninlahden huvila-alue). Yksi Haakoninlahden vuokralaisista oli Johan (Unon poika) Cygnaeus, jolle tarjoutui mahdollisuus ostaa 42 ha alue Kruunuvuoresta ja Kaitalahdesta. Hinta vuonna 1906 oli 43500 markkaa. Cygnaeus luopui kuitenkin nopeasti huvila-alueesta terveyden pettäessä. Uusi ostaja oli saksalainen liikemies Albert Goldbeck-Löwe Kissinge-yhtiönsä (myöhemmin Algol) nimissä. Kaupat tehtiin 70000 markalla vuonna 1913 ja siihen kuului siis pelkästään Kruunuvuorten 25 ha alue huviloineen. Cygnaukselle jäi vielä Kaitalahden pohjoispuolella runsaasti tonttimaata, sekä Villa Idman.
Saksalaiskautena Kruunuvuoren pohjoispuolella huvilakulttuuri kukoisti, keskuksenaan Goldbeck-Löwen oma Villa Kissinge. Toisaalta Haakoninlahden 12 huvilaa saivat väistyä öljysataman ja ensimmäisten öljysäiliöiden tieltä. Öljy-yhtiö maksoi 1925 kuudesta hehtaarista jo 650000 markkaa.
Toisen maailmansodan jälkeen jäljellä olevat 19 ha huviloineen siirtyivät saksalaisomaisuutena Neuvostoliitolle. Huvila-aleella elämä jatkui SKP:n jäsenien kesämökkeilynä. kunnes heinäkuussa 1955 Neuvostoliitto myi alueen liikemies Aarne Aarniolle 47 miljoonalla markalla, jolla rahalla luultavasti rahoitettiin Kulttuuritalon rakentaminen.
Uusi omistaja myi ensi alkuun pienen siivun öljy-yhtiö Shellille ja loppualue oli tarkoitus rakennuttaa tiiviiksi lähiöksi. Kerrostalorakentamisen buumi oli levinnyt jo Laajasaloonkin ja ensimmäiset lähiöt nousivat 1964 Yliskylään. Aarnio kaavoitutti 1968 Kruunuvuoren pohjoispuolelle suurimittaisen asuinalueen. Kaupunki kuitenkin hylkäsi kaavan, kuten myös uusitut ehdotukset 1977, 1982 ja 1998. Kaavoitustaistelun aikana huviloiden kunnossapidosta ei enää huolehdittu ja viime aikoina vandaalit ja arsonistit ovat viimeistelleet tuhon. Jäljellä olevat huvilat ovat yhtä lukuunottamatta korjauskelvottomia. Alue kuuluu edelleen Aarnion suvulle, joka edelleen vastustaa suunnitelmia entisen huvila-alueen varaamisesta virkistysalueeksi.
Öljysatama
Öljysataman historia alkaa vuoden 1925 maakaupasta, kun Albert Goldbeck-Löwe möi Kruunuvuoren eteläosan ja Haakoninlahden rantamaat Suomalainen Petrolintuonti Osakeyhtiö Masutille öljyn tullivarastoa varten. Oy Shell ab osti yhtiön vuonna 1926 ja rakennutti kolme suurta öljysäiliötä, jotka lähes vuosisadan toimivat Laajasalon maamerkkinä kantakaupunkiin päin. Sota-ajan kuvissa näkyy tosin vain yksi huolella camottu säiliö.
Hankinnan taustalla oli autoistuvan maan kiihtyvä öljyn tarve. Suomen tuontiöljy kulki pääasiassa Sörnäisten sataman kautta, joka oli käymässä ahtaaksi. Aluksi toimintoja siirrettiin Herttoniemen Tullisaareen, joka myös osoittautui liian pieneksi. Näin Laajasalon öljysatamaa alettiin 1934 laajentamaan. Tuolloin purettiin valtaosa Haakoninlahden ympäristön huviloista.
Myös toinen öljy-yhtiö oli tullut alueelle. Vuonna 1928 Aktiebolag Nobel-Standard I Finland osti Stansvikin tilaan kuuluneen Koirasaaren öljyvarastoa varten. Standard Oil osti sittemmin yhtiön ja nimi muuttui 1952 Oy Esso Ab:ksi. Nykyisin Esson omistaa St1.
Varsinainen öljysataman rakentaminen pääsi vauhtiin vuodesta 1951. Alueen kartanoiden omistus siirtyi maakauppojen ja testamenttilahjoitusten myötä Helsingin kaupungille, johon Laajasalo oli liitetty 1946. Kaupunki vuokrasi saamansa maa-alueet edelleen öljy-yhtiöille: Shellille n. 8 ha sen omistaman alueen itäpuolelta (mm. tämä kätkömäki) ja Essolle hieman suuremman alueen Koirasaaren pohjoispuolelta aina Varisluodolle asti. Esso yhdisti Koirasaaren pengerryksellä vuokraamaansa alueeseen. Loppuvuodesta 1955 Laajasalossa oli jo kahdeksan öljysäiliötä joiden yhteistilavuus oli suurempi kuin Sörnäisten 29 pikkusäiliön. Myöhemmin Sörnäisten säiliöt siirrettiin vesitse Laajasaloon. Englantilaiskalliot, joilla Sörnäisten öljysäiliöt seisoivat, räjäytettiin 50 vuotta myöhemmin palasiksi ja nekin tuotiin öljysatamaan rakennusmaaksi.
60-luvulla Laajasalon öljysatama kasvoi lopullisiin mittoihinsa. Sekä Shellillä että Essolla oli n. 40 säiliötä eri öljytuotteiden varastoimiseen, sekä voiteluainetehtaat. Shellin voiteluainetehdas sijaitsi aivan tämän mäen kaakkoiskulmassa. Lisäksi Nesteellä oli alueella polttoaineterminaali, valmistuotevarasto ja voiteluainetehdas, sekä pienellä Setynoil Oy:llä öljytuotepakkaamo. Jonkin aikaa alueella toimivat myös Gulf ja Algol Oy. Säiliöissä varastoitiin bensiiniä, polttoöljyä, dieseliä, bitumia sekä erilaisia lisäaineita. Aineet purettiin säiliölaivoista siirtoputkia pitkin säiliöihin ja lastattiin laivoihin tai säiliöautoihin samalla tavalla. Haihtumisen estämiseksi säiliöt maalattiiin valkoisiksi. Kaikkiaan öljysatama-alueen koko oli noin 50 ha, joka oli aidattu ja suljettu ulkopuolisilta. Alueella kävi töissä noin 200 henkeä.
Sataman lähtölaskenta käynnistyi 90-luvun loppupuolella, kun kaupunginvaltuusto päätti alueen muuttamisesta asuinalueeksi. Vuokrasopimus oli määrä olla voimassa 31.12.2010 saakka. Esso purki voiteluainetehtaansa jo 2002. Säiliöistä osa purettiin 2011 ja Koirasaaren bensiinisäiliöt vasta 2013. Suurin säiliöistä, säiliö 468, jätettiin kuitenkin muistomerkiksi ja siitä tehtiin valotaideteos. Nesteen polttoaineterminaali ja voiteluainetehdas purettiin 2008-2009 ja Setynoil poistui alueelta 2012. Shell purki tuotantonsa suunnilleen vuokrasopimuksen rauettua. “Pienehkö” säiliö 47 (ksyleenisäiliö) jätettiin Kruunuvuoren laelle ja siitä tehdään todennäköisesti näköalatorni.
Suurin osa varastokapasiteetista oli kuitenkin valtavissa Kruunvuoreen louhituissa holveissa. Luolia on kaksi joissa voitiin varastoida 300 000 kuutiota dieseliä ja polttoöljyä. Vertailun vuoksi Sörnäisistä tuotujen öljysäiliöiden tilavuus oli noin 1000 kuutiota. Luolilla on pituutta 200 metriä ja korkeutta paikoin yli 40 metriä. Ne jäävät osin Kruunuvuoren asuntoalueen alle. Niiden välissä on ajokelpoinen (tosin suljettu) huoltotunneli, jonka suuaukko näkyy Hopeakaivoksentiellä. Tunneli kulkee Kätkökallion pohjoisosan läpi ja sukeltaa lähes 50 metrin syvyyteen. Kolmas suuri luola on öljytuotteiden nk. pystyvarasto, joka kulkee entiseltä voitelainetehtaalta viistosti luoteeseen ja yhtyy huoltotunneliin. Rinteen alla on vielä jäljellä punakattoinen vaja, joka peittää luolan suun. Luola menee suoraan kätkön alapuolelta. Lisäksi Kruunuvuoren itäpuolella on tsaarinaikainen ammusvarasto, joka toisen maailmansodan aikana toimi huvila-alueen ja Kaitalahden asukkaiden pommisuojana. Sen oviaukko on suljettu kivenlohkareilla.
Kruunuvuorenrannan rakentaminen
Kätkön tulevaisuus jää nähtäväksi, sen sijoituksessa on toki huomioitu tuleva asemakaava. Kätkökallio jää asuinkortteleiden ympäröimäksi kaakkoiskulmasta luoteiskulmaan. Skanska osti Shellin omistamat 8.4 ha kätkökallion länsipuolelta (kallion korkein huippu on rakennusyhtiön maata). Yhtöt päättivät pitää kauppahinnan salassa. Skanska ja kaupunki kumppanuuskaavoittivat Kruunuvuoren alueen 1600 asukkaalle. Toisella puolella, Hopealaakson asuinalueen suunnittelu on vielä kesken. Asemakaavan mukaan alueelle tulee n. 600 asukkaan asuinkortteli. Kallion eteläpuolella Saaristofregatinpuisto on juuri parturoitu ja sen takainen asemakaava on jaettu neljään osa-alueeseen, jotka ovat todennäköisessä rakentamisjärjestyksessä Haakoninlahti 1 ja 2, Koirasaari ja Stansvikinnummi. Haakoninlahdentie muuttuu Koirasaarentieksi -- Tulevaisuudessa siis Haakoninlahdenkatu menee Koirasaareen ja Koirasaarentie Haakoninlahdelle. Tietä pitkin on suora näkymä Tuomiokirkolle, joka toivottavasti säilyy rakentamisen jälkeenkin.
Se mitä kalliosta jää jäljelle liitetään Kruunuvuorenlammen virkistysalueeseen. Lakanakallion ympäristössä oleva lehmusmetsikkö on varattu luonnonsuojelualueeksi. Mäelle nousee koirasaarentieltä portaat ja ulkoilutie jatkaa lehmusmetsikön ohi lammelle johtavalle tielle. Kätkö jää pari metriä sivuun ulkoilutiestä eli sen maastoarvo voi pudota tulevaisuudessa. Tähän voi tosin mennä kymmenenkin vuotta.
Tekstin ja kuvien lähteenä on käytetty:
Minna Torppa ja Aurora Reinhardt: Kruunuvuori – unohdettujen huviloiden tarina, 2009.
Kruunuvuori Asemakaava- ja asemakaavan muutosluonnoksen selostus
Helsingin Kaupungin Karttapalvelu.
Additional Hints
(No hints available.)