Kätköltä avautuu utuinen näkymä kaukaiseen länteen ja laajemmin ottaen kaukaisiin maihin. Sinne jokaisen sydän halajaa jossain kohtaa. Aikoinaan suunta poispäin on monelle ugriveljelle ollut Ruotsi. Eri aikoina on lähdetty pitemmällekin. Viime vuosisadan vaihteen aikoihin kauas kaipaavat suuntasivat useammin "rapakon" taakse.
Merten taakse halusi myös isoisäni veli Joonas, joka syntyi 1800-luvun puolella. Kansakoulun karttakirjaan, amerikan itärannikon kohdille hän kirjoitti kauniisti ja yksinkertaisesti "Tätä minä matkustan vielä kerran, Joonas", Ja totta, ameriikkaan Joonas matkusti muutamaa vuotta myöhemmin. Koskaan ei kotimaahansa Joonas palannut. Minulle kerrotun tarinan mukaan Joonas kuoli siellä aika pian kulkutautiin.. Itse kunkin suvussa näitä tarinoita lienee.
Oma siirtolaisuuteni on rajoittunut kesätöihin tukholmassa opiskeluaikoina. Jännäähän se oli. Taisi koti-ikäväkin nuorta miestä vaivata.
P.S Suosittelen hakemaan samalla "Unohdettu metsä"- kätköni lähistöltä. Metsän polut ja paikat ovat kivoja jopa huonollakin säällä :)