VAHTO
Arkeologisista löydöistä päätellen, Vahdolla on ollut asutusta monessa paikassa jo kivikaudella. Vahdon paikan nimi esiintyy ensimmäisen kerran kirjallisissa lähteissä vuonna 1460 muodossa ”Vatt” ja ”Vattola”. Tuolloin sillä tarkoitettiin Vahdon kylää. Kylä sijaitsi liikenteellisesti keskeisellä paikalla. Sen kohdalla Vahdonjoki haaraantuu kahtaalle ja siellä risteävät myös vanhat kesä- ja talvitiet Maariaan, Ruskolle ja Maskuun sekä Ala-Satakuntaan. Kylän keskeinen sijainti lienee ollut syynä siihen, että koko paikkakuntaa alettiin kutsua Vahdoksi. Tämä käytäntö vakiintui kartoissa ja maallisen hallinnon asiakirjoissa 1650- luvulta alkaen. Sen sijaan kirkollisissa asiakirjoissa rinnakkaisena Vahdon kyliä tarkoittavana nimityksenä esiintyvät ”Korpi” (ruots. Corvis) ja ”Korven kappeli” (ruots. Corvis Capell) aikavälillä 1550 - 1750.
Vahdon nykyisen kyläasutuksen juuret voidaan eräin paikoin ulottaa suorana jatkumona ainakin rautakaudelle. Keskiajalla Vahdon kylät muodostivat oman asutuskokonaisuutensa Ruskon kirkkopitäjän sisällä. Vanhin mainita Vahdon kylistä, Auvaisten Sääksystä, on vuodelta 1337. Vahdon kylät olivat, yhtä lukuun ottamatta olemassa jo 1540- luvulle tultaessa. Ainoastaan Lavamäki tuli myöhemmin. Se alkuna olivat kaksi 1770-luvun alussa perustettua uudisasutustilaa.
Keskiajalla Ruskon ja Vahdon kylät muodostivat yhden kirkkopitäjän. Vuonna 1577 sekä Ruskon aneksi että Vahdon kylät liitettiin Maskun emäseurakuntaan. Vahdon saarnahuonekunta perustettiin vuonna 1638. Vahto sai kappelinoikeudet vuoden 1867 alusta ja itsenäinen seurakunta siitä tuli vuonna 1893. Vahdon kunta perustettiin vuonna 1870. Vahto oli itsenäinen kunta 139 vuotta, kunnes se liitettiin Ruskoon vuoden 2009 alusta.
Asutuksen vallatessa uusia alueita kylän alkuna oli useimmiten yksinäistalo. Perhekunnan suurentuessa ja sukupolvien vaihtuessa talo jaettiin useammalle viljelijälle. Kylään näin syntyneet talot sijaitsivat ns. kyläntontilla, toistensa tuntumassa ja peltojen ympäröiminä. Kunkin viljelijän raivaamat pellot olivat aluksi omissa lohkoissaan, mutta sarkajaon tultua voimaan, niistä muodostettiin laajoja kylänvainioita. Ne jaettiin viljelijöille heidän kylänosuutensa mukaisesti kapeina sarkoina. Tämä jako tehtiin, jotta kirkolliset ja maalliset verot voitiin määrätä tarkkaan kullekin talonpojalle, heidän viljelemänsä alan mukaisesti. Verokunnan kylät olivat yhteisesti vastuussa verojen maksusta kruunulle. Jos talo tuli veronmaksukyvyttömäksi tai se annettiin läänitykseksi aatelisille (joka sai sen verot itselleen), seurasi siitä, että muut joutuivat maksamaan enemmän veroa, jotta yhteisesti määrätyt verot saatettiin hoidettua. Kylän metsä oli talojen yhteinen. Vahdon erikoisuus oli kylänmetsien jälkeen Kuhankuonoon ulottunut yhteismaa, kruununalmenninki, joka oli usean pitäjän yhteisessä käytössä. Kruunualmenninki jaettiin 1800-luvulla sitä aikaisemmin käyttäneiden Vahdon, Ruskon, Raision, Naantalin Luonnonmaan ja Kaarinan kylien talojen kesken.
Vahto (Wattola, Wactola, 1460)
Vahdon kylä on ollut olemassa jo keskiajalla. Vahto nimeen viittaava, Wactola, mainitaan ensimmäisen kerran asiakirjoissa vuonna 1460, jolloin Kierikkalan käräjillä käsiteltiin riitaa Vahdon ja Auvaisten takamaan raivaus ja valtausoikeudesta. Vahdon kylä lienee kuuluneen silloin tuomiokirkolle, koska sen edustaja oli puolustamassa Vahdon ja Auvaisten kylien etuja.
Vahto näyttää jakaantuneen kahdeksi taloksi vuonna 1620 luvun alussa. Samaan aikaan ne myös läänitettiin Kankaisten Horneille.
Molemmat tilat peruttiin Kruunulle 1683. Vahdon kylä siirrettiin Maariasta takaisin Vahdolle vuonna 1704.
Isojako suoritettiin yhdessä Seppälän kanssa 1785. Tuolloin kylässä oli kaksi taloa Ylestalo ja Alestalo. Näitä tiloja on myöhemmin alettu kutsua Yli-Vahdoksi ja Ali-Vahdoksi. Yli-Vahtoon kuuluivat jo vuonna 1782 Mahalmäen, Lähdenkorven ja Unilukkarin torpat. Lisäksi sen torppina mainitaan myöhemmin Apilaspaltta (1849), Santaoja (1846) ja Linnakappeli (1839). Samtaoja mainitaa myös kolmannen tilan Keski-Vahto torppana 1867. Vahdon kylän sotilastorppa mainitaan vuodelta 1820. Yli-Vahdon omistajat lahjoittivat Apilaspaltasta tonttimaan Lavamäen rukoushuoneelle 1909 ja toisenkin tontin ”Rauharannan” rukoushuoneelle Seppäläntien varresta. Ali-Vahdon torppina mainitaan 1846 ja 1910 luvulla Hakala ja Vuorenpää. Ali-Vahdon maat on palstoitettu pienemmiksi tiloiksi 1900 luvulla.
Lähde: Turkka Myllykylä Korven helmasta kehittyväksi kunnaksi. –Vahdon historiaa ja perinteitä-