"Pieni viljelystilkku miltei jokaiselle perheelle maassamme, se ei ole liikaa pyydetty.
Kaupunkien lähistöillä ne on saatava siirtola-kasvitarhain muodossa; maaseudulla tulee
kotinurkkiin liittyä pieni palsta: kotikasvitarha. Ei näet aina ole tarvis suuria aloja,
vaan etusijassa kysytään voimaperäistä järkevää viljelystä".
Näillä sanoin kotitarveviljelyyn perehtynyt Ossian Lunden (1866–1937) kannusti vuonna 1917 jokaista suomalaista ryhtymään keittiökasvien tunnolliseksi viljelijäksi. Elettiin taloudellisesti tukalaa ensimmäisen maailmansodan aikaa ja ravinnon saanti talveksi piti jotenkin turvata. Helsingin kaupunki ryhtyikin toimenpiteisiin vähävaraisten toimeentulon parantamiseksi ja aloitti viljelypalstojen vuokraamisen kaupunkilaisille. Vuonna 1919 perunaviljelyspalstoja vuokrattiin yhteensä 4 067 kappaletta. Useimmat eli
3 792 palstaa kymmenen markan, 50 palstaa 15 markan ja loput 6–30 markan suuruisella vuokralla. Pari vuosikymmentä myöhemmin toisen maailmasodan synnyttämä elintarvikepula kasvatti edelleen viljelypalstojen kysyntää. Helsingissä palstojen määrä olikin suurimmillaan vuonna 1948, kaikkiaan 16 500 kappaletta.
Kasvimaita perustettiin sinne, mistä maata vain löytyi, sillä ruuasta oli pulaa. Muun muassa Martat lahjoittivat siemeniä alueille, joissa oli kipein tarve päästä taas elämän alkuun. Lähde: marttaperinne.fi
Pasilan huvila-alueen laidalta, Bölen tiluksilta, palstojen vuokraus yksityisten viljeltäväksi aloitettiin 1940-luvulla. Omiin tarpeisiin oli aikaisemmin viljelty ahtailla pihoilla, pidetty sikoja, lehmää ja olipa jollakulla hevonenkin. Palsta-alueen itälaidalla sijaitsi tuolloin Löövin (Löf) talo, jonka pihassa kasvatettujen sikojen liete laskettiin palstoja lannoittamaan.
Nykyisin alueesta huolehtii 1994 perustettu Pasilan palstaviljelijät ry, mm. palstojen jakaminen viljelijöille kuuluu yhdistyksen tehtäviin. Palstaviljely on yhä suosittua ja omaa aarimaata saa jonottaa jopa viisi vuotta. Kesällä 2015 alueen aarimaita viljelee 148 yhdistyksen jäsentä perheineen ja ystävineen. Vanhimmat alueen nykyisistä viljelijöistä ovat palstallaan jo toisessa polvessa ja muistavat hyvin Löövin talon ja possut.
FTF: Heti kun sato kasvaa poimittavaksi nopsajalkaisimmalle huntterille toimitetaan sähköpostitse koordinaatit paikkaan, mistä löytyy kilo tällä palsta-alueella kasvatettuja luomuperunoita.
ENG
“It is not too much to ask for a small piece of garden for almost every family in our country.
It is not the matter of large areas of land, but rational gardening.”
With these words, Ossian Lunden (1866-1937), a man familiar with household gardening, encouraged every Finn to set up a vegetable garden. It was the year 1917, the First World War was being waged and money was tight. Growing vegetables was one way for families to ensure food for the winter.The city of Helsinki started to rent out small plots of land for the needy. Two decades later, the Second World War increased the need for gardening plots even more because of the constant lack of food. The number of garden plots in Helsinki was at its peak in 1948 with 16.500 plots.
Nowadays an association called Pasilan palstaviljelijät ry takes care of the gardening area. Among other things, it hands out the gardening plots. There aren’t enough available plots for everyone who’s interested in gardening, so you may have to wait as much as 5 years for a plot of your own.
Lähde/Source: Marita Laihonen: Viljelypalsta-alueiden sijainti ja kehitys Helsingin kaupunkirakenteessa 1920-luvulta nykypäivään. Helsingin yliopisto, Maantieteen laitos, Suunnittelumaantiede. Syksy 2003.