Suomen kaupungit keskiajalla
Suomessa oli keskiajalla kuusi kaupunkia: Turku, Viipuri, Porvoo, Naantali, Rauma ja Ulvila. Kaikki sijaitsivat Suomenniemen etelärannikolla tai lounaiskulmassa.
Suomen keskiaikaisissa kaupungeissa saksalaisilla kauppiailla oli merkittävä rooli. Saksalaiset hallitsivat kaupankäyntiä ja olivat enemmistönä kaupunkien raadeissa päättämässä asioista. Kaupunkien oikeudet sisälsivät itsehallinnon, oman oikeuslaitoksen sekä yksinoikeuden kauppaan ja käsityöhön.
Luostarit keskittyivät Suomessa kaupunkeihin. Suomessa toimivia munkkiveljeskuntia olivat dominikaanit ja fransiskaanit, jotka molemmat perustivat omia luostareitaan. Dominikaanien luostarit olivat Turussa ja Viipurissa ja fransiskaanien Kökarin saarella Ahvenanmaalla, Raumalla ja Viipurissa. Lisäksi Suomessa oli birgittalaisluostari Naantalissa.
Ulvila (1365)
Ulvilan nimeen sisältyy henkilönnimi Ulvi, joka suomennos skandinaavisesta Ulf-nimestä.
Kaupunkioikeudet Ulvilalle myönsi Ruotsin kuningas Albrekt Mecklenburgilainen 7.2.1365. Jo ennen virallisia kaupunkioikeuksia Ulvila kuitenkin oli tärkeä kauppapaikka Kokemäenjoen suistossa.
Ulvilan Liikistöön rakennettiin 1200-luvulla kirkko, jonka kivijalka on yhä jäljellä. Paikalla on nykyisin risti, joka osoittaa alttarin kohtaa. Kirkon vierellä olleelta hautausmaalta on löydetty paljon 1200- ja 1300-luvuilta olevia muistokiviä. 1200-luvulta on muistokivi, jossa on vanhin maastamme tunnettu (saksalaiskauppiaan käyttämä) puumerkki. 1300-luvun alkukymmeniltä on lukuisia latinankielisin reunakirjoituksin ja saksalaisperäisin nimin varustettuja kiviä. Nämä kivet ovat nähtävinä nykyisen kirkon asehuoneessa.
Kirkon vierellä oli kauppapaikka, jonka saksalaiskauppiaista suuri osa ilmeisesti asui kiinteästi Ulvilassa. Taustana kaupunkioikeuksien myöntämiselle olivat kauppapoliittiset tekijät sekä Tukholman edut. Ulvilalle annettiin Pohjanlahden kauppaoikeudet ja samalla pyrittiin estämään karjalaisten purjehtiminen Pohjanlahdelta Tallinnaan. Satakunnan historiallinen maakunta on syntynyt varhaiskeskiajalla ja mainitaan historiallisissa kirjoituksissa ensi kertaa vuonna 1331.
Ulvilan kaupungin merkitys keskiaikaisena kaupunkina heikkeni vuosien varrella, kun maan kohoamisen seurauksena kauppalaivojen purjehdus vaikeutui. Juhana Herttua perusti maaliskuussa 1558 uuden kaupungin Kokemäenjoen suulle ja kaupungin nimeksi tuli Pori. Porin perustamisen myötä Ulvilan kaupungin olemassa olo päättyi.
Ulvilan kivikirkko on ainoa rakennus, joka on säilynyt keskiaikaisesta Ulvilan kaupungista. Kirkko sijaitsi keskiaikaisen kaupungin pohjoislaidalla. Kirkon tarkkaa rakennusvuotta ei tiedetä. Varhaisimmaksi kirkko on ajoitettu tulkinnassa, jonka mukaan kirkon rakennustyöt saivat alkunsa v. 1332, kun piispa Pentti määräsi Ulvilaan rakennettavaksi uuden kivikirkon. Tällöin aikaisempaan kauppapaikkaan Liikistöön v. 1311 määrätyn kirkon rakennustyöt keskeytettiin. Ulvilan hautausmaa on vihitty vuonna 1347.
Suomen keskiaikaisista kaupungeista Ulvila on ainoa, jonka jäänteitä on säilynyt rakentamattoman alueen alla. Paikalla on nykyään lähinnä peltoa.
Kätkön ensimmäisenä löytänyt saa ruokaliput Hansa satamassa järjestettävään tapahtumaan, lähettämällä yhteystiedot kätkön omistajalle.