"Turun Itäharjun kolerahautausmaa on muinaismuistokohde, 1831 raivonneen koleran uhrien aidattu leposija. Koleraan kuolleita ei saanut haudata tavalliseen kirkkomaahan, joten heille varattiin oma hautausmaa keskusta-alueen ulkopuolelta."
"Globaaleista kulkutaudeista kolera on varsin myöhäinen, se levisi Intiasta muualle maailmaan vasta 1800-luvun alussa. Suomeen tauti ehti ensimmäisen kerran kesällä 1831, ja Turkuun syyskuun 4. päivänä. Pormestari Gadd antoi aidata koleran uhreille omat hautausmaat, niistä toinen sijaitsi kaupungin rajojen ulkopuolella Itäharjulla. Uhriluku vaihtelee, mutta ilmeisesti 234 turkulaista menehtyi. Itäharjun kalmistossa on kuitenkin jäljellä enää puolen tusinaa hautamuistomerkkiä, kaikki vauraampien kaupunkilaisten. Muiden puiset ristit ovat kadonneet ajat sitten."
Kolera ei paljoa säätyihin katsonut ja tauti tarttuikin tavallisesta kaduntallaajasta ylempään porvaristoon. Kolerahautausmaalta viimeisen leposijansa ovat saaneet muun muassa tehtailija Cristopher Richter, piirilääkäri Mathias Åkerberg, lukion lehtori Anders Simelius, kauppias Gabriel Leinberg, läänin kamreeri Gustav Vaenerberg, hovioikeuden neuvos Ad. Fr. Tandefelt, sekä Leipurioltermanni (ammattikunnan vanhin) Carl Wahlgren
Lähteet / Sources: http://kaponieeri.blogspot.fi/2012/09/turun-itaharjun-kolerahautausmaa.html
Tohtori Otto Edvard Hjelt muistelee lapsena kokemaansa epidemiaa: ”…Koleran puhjetessa Turussa syyskuussa 1831 kolerakomitean jäsenet vaelsivat alueillaan valkoinen side käsivarressa. Koleratapauksen sattuessa talon portti suljettiin eikä ketään päästetty sisään. Elintarvikkeita annettiin päivittäin ikkunan kautta. Hautaamiset suoritettiin yöaikaan soihtujen valossa erityisellä hautapaikalla. Ruumiit siroteltiin sammuttamattomalla kalkilla. Koulut suljettiin ja ne, joilla oli siihen mahdollisuus, pakenivat maalle.”
Briefly in English
Cholera burial ground in Turku is a relic place, fenced cemerary of those who died in cholera epidemic 1831. Those who died in cholera couldn’t be buried in regular graveyards. Dr. Hjelt was a child during the epidemic: “... When the cholera broke out the members of the cholera committee walked on the streets with their white armbands. When they heard about the cholera case in a house, the gate was closed and no-one could enter the house. People in the house got food from the window every day. The burials were arranged at the night-time in the light of torches... Schools were closed and those who could left town.”
Lähteet / Sources: Peltonen 1988. Viinapäästä kolerakauhuun sekä Varsinais-Suomen maakuntakirja 5, 1934
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Hieman erilaisesta näkökulmasta pääset tutustuman kolerahautausmaahan lukemalla Tapani Maskulan, tositapahtumiin perustuvan kirjan Musta kansio. Kirjan lähdeaineistona on käytetty Valtiollisen poliisin Turun paikallisosaston ns. Mustaa kansiota, joka kätkettiin jatkosodan lopussa syyskussa 1944.
Kätkön jäljille pääset siis lukemalla kirjan ja vastaamalla oikein oheisiin kysymyksiin. HUOM! SYÖTÄ RATKAISUSI CHECKERIIN, NIIN SAAT KÄTKÖN HAKEMISEEN VAADITTAVAN TIEDON:
Jahti alkaa koordinaateista
N60 A.B
E22 C.D
Jossa
A = Kirjan naispäähenkilön oikean nimen ja taiteilijanimen kirjainten lukumäärä
B = Murhattujen henkilöiden lukumäärä + Kerros jossa Isabellan salonki sijaitsi + Kolerahautausmaalta kuolleena löytyneen pojan koko nimen kirjainten lukumäärä.
C = Kylpylaitos Venetsian omistajan koko nimen kirjainten lukumäärä
D = Pikku-Berliinin parakin numero * 4 - Varastettujen passien lukumäärä * Vaarallisen vakoojattaren käyttämien salanimien määrä - Valpon osastopäällikön sukunimen kirjainten lukumäärä
