Gunilla-täti
Rakas Gunilla-tätimme on erittäin aktiivinen, monitaitoinen sekä älykäskin vanhapiika. Jäätyään hyvin ansaitulle eläkkeelle hän on viettänyt aikaa matkaillen monissa maissa sekä tutustuen myös kotimaahan. Hän myös tuottaa iloa läheisilleen kertomalla hauskoja tarinoita uskomattomista retkistään ja kommelluksistaan matkoillaan. Olimme jälleen kerran visiteeraamassa hänen luonaan ja tämmöisiä kuulumisia hänellä oli tällä kertaa:
”Oi, Malesiaan minun pitääkin soittaa” hihkaisi tätimme Gunilla, ”tapasin siellä aivan hurmaavan perheen, jolle minun on aivan pakko soittaa ja sanoa terima kasih. Sehän on tietysti kiitos tällä meidän kotimaisella. Vähintä, mitä voin tehdä, on kiittää, sillä niin ihanasti tuo hymyilevä perhe minut otti vastaan, kun tapasin heidät Pulau Langkawin saarella. Hekin olivat lomailemassa ja esittelivät nähtävyyksiä minulle yhden kokonaisen päivän ajan. Aion kutsua heidät tänne luokseni vierailulle, mutta en tammikuussa, silloin on vaan liian kylmä ja silloin pidän tipatonta, vaan Runon ja Suven päivänä ensi vuonna.”
”Olen juuri lähdössä ajelulle, ajan Haminan ja Pyhällön kautta Taavettiin, siellä tapaan matkaseuralaiseni tuolta matkalta. Hänen hankkimansa Apulannan kokoomalevy on jotain niin mahtavaa, että sitä kuuntelemme hänen musiikkihuoneessaan, jossa on aivan kerrassaan loistava äänentoisto. Mutta eikö olisikin aivan kerrassaan hurmaavaa päästä sen charmantin Ville Haapasalon mukaan? Lähtisin ihan milloin tahansa, semmoinen reissu sykähdyttäisi todella! Mutta kenet saisin mukaani uusiin harrastuksiini kalpamiekkailuun, ammuntaan, vapaauintiin, esteratsastukseen ja maastojuoksuun? Lähtisittekös te Tassukaiset?”
Jälleen kerran jäimme aivan mykistyneiksi hänen seurassaan. Mikä tarmo, mikä elämänriemu ja syke hänessä onkaan! Ei mikään turha täti. Olisipa sama voima ja vauhti meilläkin vielä hänen iässään.
Kätkön lähettyvillä on hyvää pysäköintitilaa. Kätkön pitäisi löytyä myös talvella. Kätkössä ei ole kynää.
