Aleksis Kiven kirjoittama Seitsemän veljestä kertoo seitsemästä jukuripäisestä veljeksestä: Juhanista, Aaposta, Tuomaksesta, Simeonista, Timosta, Laurista ja Eerosta. Veljeksille sattuu ja tapahtuu monenlaista, ja haluan kertoa teille kouluajoiltani mieleen painuneen tarinan veljeksistä ja neljästäkymmenestä härästä.
Seitsemän veljestä päätti lähteä retkelle Kourusuolle. Matkan varrella he pysähtyivät kiven juurelle ihmettelemään saukon pesää, kun samassa metsästä alkoi kuulua kovaa jyskettä ja pauketta. Ääni voimistui ja voimistui, kunnes näkyviin tuli Viertolan herran kymmenen villiä härkää. Härät karkasivat veljeksiä päin, ja niin alkoi kova taistelu veljesten ja keihäspäiden välillä. Taistelun seurauksena seitsemän härkää sai surmansa ja kolme kääntyi pakoon.
Tuskin veljekset ehtivät hengähtää, kun monin verroin suurempi vaara lähestyi heitä: Viertolan isännän loput kolmekymmentä kolme härkää lähtivät ajamaan veljeksiä takaa. Pakoonhan siinä oli lähdettävä. Veljekset juoksivat poikki lammikon ja läpi aitojen tiputtaen tuohikontit maahan. Ainoastaan Lauri ei mielinyt hellittää kontistaan. Kun härät aina vain saavuttivat veljeksiä, Aapo viisaana kiljahti: ” hiidenkivelle, hiidenkivelle”. Niin veljekset kapusivat kiireen vilkkaan valtaisan kiven päälle ja pelastuivat hirvittävältä kuolemalta.
Kuinka veljekset pääsivät kiveltä pois? Se on toinen tarina, mikä selviää lukemalla Aleksis Kiven Seitsemän veljestä.