Niko on aina ollut innostunut Kuplista. Jo lapsena hänen rakkaimmat leikkiautonsa olivat Kuplia, ja hän haaveili, että isä ostaisi heille Kuplan tylsän ja tavallisen Toyotan tilalle. Oman ensimmäisen Kuplansa, vuoden 1973 mallisen pystylampun, kansasbeigen 1300:n hän osti kuitenkin vasta 24-vuotiaana, ja se on vaatinut hänen autoistaan eniten laittoa, mutta on toisaalta sitten myös tietysti se rakkain. Kun Niko kävi hakemassa intohimoiselta Kuplaharrastajalta tähän ensimmäiseensä osia, tarjottiin hänelle yllättäen ostettavaksi pikkuvikaista pirteän miaminsinistä vuoden 1977 kuplaa, 1.3 tämäkin. Niko innostui ostamaan toisen, sillä siitä oli mahdollisuus saada pienellä työllä ajokuntoinen peli. Ja olihan se kivan värinenkin. Jossain vaiheessa "yllättäen ja pyytämättä" hallin nurkkaan ilmestyi vielä kolmaskin Nikon kupla, näistä kolmesta vanhin eli vuodelta 1972. Tämä metallinhopea on melkoinen raato kunnoltaan, mutta toisaalta eipä sillä ole mikään kiire. Siihen Niko lisäksi suunnittelee moottorin ja tekniikan vaihtoa, josko siitä tekisi vaikka vähän äreämmän pelin. Esimerkiksi saman aikakauden "klaimpparista" eli kleinbusista saisi 1900-kuutioisen koneen, joka pitäisi mennä heittämällä paikalleen.
Esa aloitti Kuplailun jo nuorempana setänsä kanssa. Teinivuodet tuli usein jo auteltua setää autojen laitossa, ja oman, ajokuntoisen Kuplan Esa osti heti 18 täytettyään. Se oli upean turkoosi paksutolppa 1.2 vuodelta 1963...maksoihan se nuorelle pojalle vähän liikaakin, mutta onneksi setä sponsoroi osan auton hinnasta. Sen jälkeen kokoelma on karttunut useammalla yksilöllä. Vuoden 1968 "kuninkaallisen"punaisen Esa osti puolitutulta autohitsarilta, kun tämän into lopahti sen laittamiseen. Sen saikin suhteellisen pienellä työllä valmiiksi. Kolmatta ei pitänyt koskaan tulla, kun Esan mielestä kaksi oli vallan hyvä luku...mutta mutta...erään tutuntutuntutun maatilan takapihalla piileskeli peräti vuoden 1958 korallinpunainen "projekti", siis ensin käyttövuosiensa jälkeen peltoautona ollut, sieltä suuliin siirretty ja pariksi vuodeksi pihalle unohtunut ruostekasa. 1.2 paksutolppa sekin, mutta tosiaan 50-lukuinen, ja vaikka se edelleen melkoinen raato onkin, niin Esa kyllä näkee jo omissa silmissään sen hienona ja kiiltävänä ja ainakin viimeistään parin vuoden päästä sillä mennään Westfestiin. Ja kun tuli se kolmas, niin Esa ei sitten kertakaikkiaan voinut sanoa enää ei, kun pari "varaosiksi" tarkoitettua vuoden 1976 kuplaa tarjottiin ostettavaksi halvalla. Varaosiksi Esa ne ostikin, tarkoituksenaan siis purkaa ne ja myydä osat, mutta kuitenkin jotenkin tämä kaksikko alkoi säälittää, ja Esa varastoi ne hallin pihassa olleeseen katokseen. Josko ne vaikka kunnostaisi, ja myisi sitten kunnostettuna eteenpäin. Kummastakaan ei kuitenkaan puutu mitään isompaa, eikä ainakaan mitään, mitä ei Saksasta tilaamalla saisi. Niinpä atlaksenvalkoinen ja vuoristonvihreä kaksikko odottaa toistaiseksi aikaa parempaa.
