Talvisodan aikana ylipäällikkö Mannerheim päätti, että sotilaiden palkitsemiseksi oli perustettava kunniamerkki, jonka myöntämiseen ei vaikuttaisi sotilasarvo vaan sodassa tehdyt teot: "Erinomaisen urheuden, taistellen saavutettujen erittäin tärkeitten tulosten tai erikoisen ansiokkaasti johdettujen sotatoimien palkitsemiseksi voidaan Suomen puolustusvoimien sotilas hänen sotilasarvostaan riippumatta nimittää joko 1. tai 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi."
Kersantti Jaakko Jalmari Kolppanen
Ritari nro 64 päivämäärällä 19.05.1942.
Nimityshetkellä palveli JR 29:n 2:en pataljoonan 5. komppaniassa joukkueen varajohtajana.
Nimitysesitys
25.8.41 kers. Kolppanen, komppanian hyökätessä Prokkoilan kylän laidassa oleville kukkuloille, upseerien haavoituttua oma-aloitteisesti ryhtyi johtamaan osastoa raivaten tietä konepistoolillaan ja käsikranaateilla. Hyökkäyksen tuloksena osasto sai n. 250 vankia, konekiväärin, pikakiväärin ym. aseita.
8.9.41 Niiniselän taistelussa kers. Kolppanen syöksyi joukkueensa kärjessä aukeata rinnettä vihollisen 5-kertaisen ampumahautalinjan läpi tuhoten käsikranaateilla ja konepistoolillaan useita kymmeniä vihollisia vieden täten henkilökohtaisella rohkeudellaan osastonsa voittoon.
10-21.9.41 pataljoonan ollessa puolustuksessa Terun kauppalan itäpuolella, teki hän useita partioretkiä vihollisen asemiin tuoden sieltä mm. 2 konekivääriä, 25 kivääriä, kranaatinheittimen, ammuksia ym., joutuen näillä retkillään usein yksin taistelemaan vihollisosastoja vastaan. Hyökkäystä jatkettaessa kävi kers. Kolppanen oma-aloitteisesti purkamassa vihollisen miinoituksia ja ansoituksia. Hyökkäyksen pysähtyessä hetkeksi vihollisen hirsivarustusten eteen, hän ottaen mukaansa runsaasti käsikranaatteja, eteni yksin vihollisen asemiin ja tuhosi 2 bunkkeria murtaen täten aukon, josta vihollisen asemien vyörytystä voitiin jatkaa.
30.9-1.10.41 välisenä yönä kers. Kolppanen taas ryhtyi oma-aloitteiseen toimintaan. Ottaen mukaansa ainoastaan käsikranaatteja hän eteni yksin vihollisen asemiin pimeänä aikana. Tällä retkellä hän sai yhteyden naapurirykmenttiin, joka oli tehnyt kiertoliikkeen. Hänen tuomiensa tietojen johdosta voitiin etenemistä jatkaa jo samana yönä.
Näiden lisäksi kers. Kolppanen on suorittanut useita muitakin esimerkillisiä tekoja. Ollen aina iloinen ja toisia rohkaiseva on hän aina valmis itseään säästämättä auttamaan tovereitaan.
Taustatietoa
Jaakko Jalmari Kolppanen syntyi Lohtajalla Koskenkylässä 8.5.1902. Hän jäi orvoksi 7-vuotiaana äidin ja isän kuoltua peräkkäisinä vuosina. 15-vuotiaana hän karkasi vanhemman veljensä mukana vapaussotaan, Keski-Pohjanmaan vapaaehtoisen joukko-osaston ollessa yksikkönä. Asepalveluksensa hän suoritti v.1922 Haminassa ja Korialla.
Talvisodan syttyessä Kolppanen oli monen keskipohjalaismiehen tavoin ottamassa vastaan vihollisen hyökkäystä JR 64:n riveissä. Hän toimi pioneeriryhmän johtajana taistellen mm. Suomussalmella, Kiannanjärvellä ja Juntusrannassa. Hänet kotiutettiin toukokuussa 1940.
Jatkosodan alkaessa Kolppasen joukko-osastoksi tuli keskipohjalaisrykmentti JR 29 ja perusyksiköksi 2. pataljoonan 5. komppania. Eversti Paavo Susitaipaleen johtama rykmentti taisteli tiensä Värtsilän, Prokkoilan, Prääsän, Äänislinnan ja Syvärin kautta Homorovitsaan, jonne se asettui asemiin. Näissä taisteluissa Kolppanen kunnostautui niin, että häneltä tiedusteltiin kumman hän haluaa, vänrikin arvon vai Mannerheim-ristin. Hän totesi: "Annetaan näitten natsojen olla vaan, mutta se risti olisi mukava sotamuisto". Niinkuin nimitysesityksestä käy ilmi, Kolppasella oli tapana tehdä omia "retkiään" aseenaan vain käsikranaatteja. Syyksi hän on jälkeenpäin maininnut: "Ei se niinkään rohkeutta ollut, en vain saanut rauhaa ennenkuin olin tarkistanut majoituspaikan ympäristön". Eräällä tällaisella "tiedustelureissulla" oli käydä huonosti. Talvi-iltana 1942 Kolppanen oli menossa Miljoonabunkkerilta Silmän tukikohtaan tapaamaan oman kylän poikia. Kävellessään juoksuhaudassa kovassa lumipyryssä Kolppanen kuuli yhtäkkiä outoa puhetta. Samalla hetkellä kun hän tajusi vastaantulevien miesten olevan venäläisiä, hän oli jo (vanginsieppaus?)partion ensimmäisen miehen kanssa sylipainissa. Venäläinen ei pystynyt käyttämään asettaan, Kolppanen sen sijaan pystyi virittämään kädessään olleen "unkarilaisen" (muodoltaan soikea unkarilaisvalmisteinen käsikranaatti). Hän tiputti kranaatin vierimään pitkin venäläisen selkää, jossa se räjähti surmaten Kolppasen painikumppanin sekä häntä seuranneen venäläisen. Jäljistä pääteltiin myöhemmin venäläisiä olleen kolme, joten yksi heistä pakeni omalle puolelleen. Kolppasen ja venäläisen välissä ollut konepistooli ruhjoi Kolppasen kylkiluita ja kranaatinsirpaleet repivät kättä, haavoittaen kuitenkin vain lievästi.
Kersantti Kolppanen kotiutettiin ikänsä perusteella keväällä 1942. Hän oli vanhimpia miehistöön kuuluneita ritareita. Kotiuttamisen jälkeen Kokkolan Suojeluskuntapiirin esikunnan toimittamassa Keski-Pohjanmaan Vartio-lehdessä julkaistiin uutinen ritarimerkin luovutuksesta:
Jaakko Jalmari Kolppanen kuoli 2.6.1975, hänet on haudattu Kannuksen hautausmaalle.
Kätkö ei ole muistokivessä
Kätkön paikkaa ja toteutusta muutettu 14.04.2017. Vihje lisätty, tähditys ennallaan.