Kustavissa kalastus oli tietenkin yksi pääelinkeinoja, saaristokuntahan tuo. Kalastamisesta siis riippui monen ihmisen henki. Niinpä siihen myös liittyi monenlaisia uskomuksia. Kalataioissa ei varsinaisesti ole kysymys kummituksista, mutta toisaalta väärin tehty kalataika saattoi ajaa tekijänsä tai sen kohteen tekemisiin monenmoisten otusten kanssa. Ahtia ei käynyt kiusaaminen ilman seurauksia. Kustavissa kalataikoja kutsuttiin pirityksiksi. Jotta kalaonni kohtaisi, piti veneeseen hankkia piritys.
SKS:n kansanrunousarkistoon on Kustavista tallennettu vuonna 1938 seuraava tieto toimivista pirityksistä:
”Mainioita pirityksiä olivat kuulemma ihmisrumiin jäätteet, kuten ruumiinmulta, luut ja etenkin ihmisen pääkallo. Jos kellä oli rohkeutta salaisesti kätkeä edellä mainittua materiaalia ja ennen kaikkea pääkallo kalastusveneeseensä, niin kyllä sellainen ukkeli silakoita sai aivan tuhottomasti. Heikompiveriset taikuri-kalaäijät piritystä tietenkin käyttivät hekin kuinkas muuten, mutta vain laihempia laadultaan. Laihemmaksi kyllä jäi tuloskin, arvaahan sen, sillä mitäs hylkeen päistä ja hampaista. Käärmeen nahasta ja päistä sekä löydetyistä hevosenkengistä. Ja kuka tietää, mitä törkyä käyttivätkään, kun ei ollut sisua lurjustella hautausmailla etsimässä tehokkaampia pirityksiä. Voi hassua sentään! Totta puhuen pelkäsin minä ja muut pojannaskalit tuommoisia äijän känttyröitä, joilla kerrottiin olleen haudoista penkottuja ihmisruumiin jäännöksiä paatissaan.”
Mutta niin kuin usein näissä noitumistarinoissa lienee suurimpana innoittajana ollut kateus. Ei kai kukaan voi saada kalaa enempää kuin toinen jos ei käytä siihen pahaa noituutta ja taikaa. Ja kun pahalla taialla kuitenkin oli seurauksensa tuonpuoleisessa, niin rangaistuksen tiedettiin tulevan. Tiedä sitten kuinka monta pirityksen käyttöön langennutta kalamiestä tänäkin päivänä Kustavin vesillä kummittelee…
Johtuen kätkön ulkonäöstä ja sijainnista aivan hautausmaan kupeessa, toivoisin, että laitatte kätkön takaisin piiloonsa mahdollisimman huolellisesti. Kätköilyä tuntematon henkilö saattaa hyvinkin kuvitella kätkön olevan paikalla ihan muusta – eikä lainkaan hyvää tarkoittavasta – syystä.
Tämä kätkösarja esittelee Kustavin kummitustarinoita. Kummitus, aave tai haamu on uskomuksissa kuolleen ihmisen tai eläimen sielu, joka kulkee elävien maailmassa, usein samoilla paikoilla kuin eläessään. Kummittelevien sielujen väitetään usein yrittävän saattaa loppuun jotain tehtävää, joka jäi elämässä tekemättä, tai kärsivän rangaistusta pahoista teoistaan. Hyvin usein kummitukset myös varoittavat jostain. Suomalaisissa kummitustarinoissa esiintyy kiusaavia ja houkuttavia henkiä kuten ihteriekkoja ja liekkiöitä, mutta tavanomaisimmin kummitukset pikemmin suojaavat ihmisiä, jotta nämä eivät joutuisi vaaraan tai tekisi pahoja tekoja. Hyvin usein kummitukset ovat esimerkiksi itsemurhan tehneitä naisia, joilla on taustallaan lapsen surma. Näillä tarinoilla pyrittiin varoittamaan tyttöjä tutustumasta poikiin liian läheisesti ennen avioliiton tuomaa turvaa. Kummitusten katsotaan usein olevan jonkinlaisessa välitilassa, kuolleina, mutta kykenemättöminä siirtymään tuonpuoleiseen. Joskus kummitustarinoissa esiintyy myös erilaisia hirviöitä ja pelottavia näkyjä, joita ihmiset ovat ajatelleet nähneensä. Kummitukset voivat liittyä myös tiettyihin päiviin, kuten kirkollisiin juhliin tai esimerkiksi auringon- ja kuunvaiheisiin. Näistä ajoista tavanomaisimpia ovat täysikuulla tai vaikkapa juhannuksena ja kevätpäiväntasauksen (pääsiäinen) aikaan liikkuvat kumitukset ja noidat.
Kätköjä on yhdeksän, sillä salainen oppi kertoo erään vanhan kirjan mainitsevan, että 9 on olevaisen ja tulevaisen pyhä luku. Vaikka noituuteen ei nykyisin enää uskotakkaan, sopii leikkiin kuitenkin hyvin valita luvuksi sellainen, jolla on tekemistä magian kanssa. Tietenkään kätköillä itsessään eivät ole mitään taikuutta, vaan tarkoitus on esitellä kansanperinnettä joka on ollut voimakkaasti mukana myös Kustavin alueen kertomuksissa. Koska kätkösarja on tehty esittelemään Kustavin historiallisia tarinoita, ovat kätköt lähinnä melko helppoja löytää, vaikkakin ne on valmistettu niin, että pientä vaivaa on nähtävä. Viimeistään vihje paljastaa kätkön (paitsi silloin kun pitää ”piruilla”) Jokaisen kätkön tekotavasta voit myös löytää jotain kummitustarinaan viittaavaa.