Pertsan ja Kilun syylät Traditional Cache
-
Difficulty:
-
-
Terrain:
-
Size: 
(micro)
Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions
in our disclaimer.
Pertsan ja Kilun syylät
Hyvä täydenkuun vieras tai sitten päivällä tämän kätkön löytänyt! Toivottavasti et kärsi syylistä, koska tässä kätkössä kerrotaan vanhoista konsteista niiden poistamiseksi, eivätkä kätkön tekijät lupaa niiden tepsivän. Voihan teillä olla pakottava tarve: Vielä tänäänkin syyliä tulee ja menee. Syylät aiheutuvat papilloomaviruksesta. Lopputuloksena on pieni, vaaraton ja hyvänlaatuinen kasvain, jota nykyään hoidetaan monella tavalla happolaastarista aina leikkauksiin asti. Menkää siis lääkäriin tai toimikaa alla olevien ohjeiden mukaisesti.
Ennen muinoin syylät olivat varsinainen kivulias vitsaus. Kun Kilulle tulee syyliä, hänen kaverinsa Pertsa tietää vanhat ja koetut keinot, jotka johtavat pojat pelottavaan seikkailuun. Tämä seikkailu tapahtuu tässä paikassa Metsäkulman hautausmaan aidan kupeessa, missä parhaillanne seisotte.
Kotkalaistaustaisen kirjailijan Väinö Riikkilän (1906-1969) kirjoittamissa nuortenkirjoissa seuraillaan näiden Pertsan ja Kilun seikkailuja. Pojat asuvat Suulisniemessä, auttelevat vanhempiaan kotitöissä, käyvät kalassa, rakentavat lentokonetta, käyvät moottoriveneellään saarissa sekä tekevät pikkupisneksiä kahvinmyynnistä veneestä aina tinan sulattamiseen poisheitetyistä säilykepurkeista.
Syylät tarvitsevat kunnon taikakeinoja
Pojat eivät syylien takia mihinkään lääkärille lähde. Pertsa tietää vanhan kansan konstit. Hänellä on kaksi mustan hevosen häntäjouhta, joista toinen on maannut hautausmaan portissa ja toinen on tuoreeltaan napattu hevosen hännästä. Toisella jouhella hierotaan jokaista syylää ja sitten se kiedotaan syyläsormen ympärille. Toinen häntäjouhi pitää viedä täyden kuun aikana hautausmaalle. Sinne pojat eivät uskalla. Pertsa on varma siitä, että riittää, kun kietaisee jouhen kiven ympärille ja heittää sen hautausmaalle.
Pojat hiipivät Metsäkulman hautausmaan kiviaitaa myöten. Paikka on kolkko. Yö on pelosta sakea. Kilu kihnuttaa toisella jouhella syyliä. Pertsa sitoo toisen kiven ympärille. He nousevat seisomaan ja katsovat kolkkoa vähäisessä kuunvalossa kylpevää hautausmaata. He näkevät naiskummituksen, joka kulkee haudalta haudalle ja noukkii joitain. Pojat jähmettyvät pelosta. Lopulta Pertsa rohkaisee mielensä ja heittää kiven. Kilu estelee, koska kummitus voi suuttua.
Pojat päättävät toimia varovasti: He pyytävät ensin hiljaa kummitukselta anteeksi. Sitten kivi lentää ja osuu kuin osuukin vahingossa haamuun. Tämä kiljahtaa kivusta, mutta pojat eivät ole enää aidan takana vaan juoksevat kohti kotia minkä jaloistaan pääsevät.
Kun he pääsevät tarpeeksi kauas turvaan, he pohtivat tilannetta. Kummitushan se oli, mutta eiväthän kummitukset rääkäise, jos niihin kivellä heittää. Eihän niihin satu, vai sattuuko? Pojat päättelevät, ettei kyse ollut kummituksesta vaan jostain puoskarista tai noidasta. Se olisi ollut keräämässä haudoista pääkalloja, sääriluita ja muita taikamenoissa tarvitsemia aineksia. Pojat päättävät visusti pitää suunsa kiinni koko tapahtumasta.
Myöhemmin lukija saa tietää, ettei kyseessä ole noita vaan Ämmä, vanha, kurttuinen ja köyhä mummeli, joka kävi hautausmaalta varastamassa haudoille vietyjä kukkia. Näitä seuraavana päivänä myymällä hän sai hieman lisätienestiä itsensä ja tyttönsä elättämiseksi.
Lisälukemiseksi suosittelen Väinö Riikkilän kirjaa Pertsa ja Kilu I (WSOY, 1976), johon on painettu poikien seikkailuja kuvaavat kaksi ensimmäistä kirjaa Viimeiset kaanit ja Pertsa ja Kilu. Syylien poistamisesta Metsäkulman hautausmaalla kerrotaan kirjan jälkimmäisessä osassa.
Tämän geokätkökuvauksen kirjoitti Petri Pietiläinen
Oma kynä mukaan!
Additional Hints
(No hints available.)