Turun ortodoksinen kirkko
eli
Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran kirkko
Muista toimia huomaamattomasti! / Kirkon portit saattavat olla yöaikaan kiinni, kätkö ei välttämättä ole haettavissa ilta- / yöaikaan tai aikaisin aamulla!
Nimi lokissa = löytö, muut lokkaukset poistetaan:
Logging of All Physical Geocaches
Physical caches can be logged online as "Found" once the physical log has been
signed.
Linkki sääntöihin, klikkaa tästä ja lue kohta III
English description below
Elämää Turun torilla. Taustalla kirkko ja kirkon vasemmalla puolella purettu Hotelli Phoenix.
Ortodoksisen seurakunnan alkuajat turussa
Turun ortodoksinen kirkko eli Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran kirkko on Turun ortodoksisen seurakunnan pääkirkko Turun kauppatorin laidalla. Ortodoksinen kirkko rantautui Turkuun, Suomen alkuperäiseen pääkaupunkiin venäläisten tulon myötä. Suomen sodan aikana (1808-1809) kaupunkiin asettui venäläisen armeijan päämaja ja Haminan rauhan jälkeen myös venäläistä siviiliväestöä: kauppiaita, käsityöläisiä, palvelusväkeä ja virkamiehiä perheineen. Ortodoksien määrän kasvaessa tuli vähitellen välttämättömäksi järjestää tilat ortodoksisten jumalanpalvelusten toimittamiseksi. Vahva kielimuuri erotti venäjänkieliset ortodoksit valtaväestöstä, ja turkulaiset kokivatkin heidät sekä heidän tapansa hyvin vieraiksi. Väliaikaisena jumalanpalveluspaikkana palveli alkuun kellarimestari Johan Seipellin sali. Sieltä siirryttiin Akatemiantaloon. Vuonna 1818 otettiin käyttöön Akatemian vanha kirjastotalo. Turun palon tuhottua talon jumalanpalveluksia pidettiin Turun linnassa, kunnes kirkonmenoihin saatiin tyhjentyneen Tähtitornin tiloja Vartiovuorenmäeltä.
Kirkon ikonostaasi.
Kirkon rakentaminen
Keisari Nikolai I määräsi 5. tammikuuta 1838, että Turkuun oli rakennettava oma ortodoksikirkko. Suunnittelijaksi määrättiin valtion intendentinkonttori, jota johti Carl Ludwig Engel. Kaupunginarkkitehti P. J. Gylichin komennossa kirkko rakennettiin raatihuoneelle varatulle paikalle. Koska raatihuoneen rakentaminen ei ollut tuolloin ajankohtaista, kaupunki hyväksyi paikan. Pantheon-tyylinen pyöreä pyhäkkö, ”Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran kirkko” löysi paikkansa. Turun Ortodoksinen kirkko rakennettiin aukion luoteis-pohjoissivustalle ja paikka on torin ylin kohta. Kirkon rakennustyöt maksoivat 67 886 ruplaa ja maksettiin Venäjän valtion kassasta. Rakennustyöt aloitettiin keväällä 1839 ja kirkon peruskivi muurattiin 3. toukokuuta 1840 keisarinna Aleksandra Feodorovnan nimipäivänä. Rakennustyöt saatiin päätökseen elokuussa 1845. Raatihuoneentori nimettiin Aleksanterintoriksi ja Raatihuoneenkatu, nykyinen Yliopistonkatu Venäjän kirkkokaduksi. Kirkko omistettiin keisari Diocletianuksen puolisolle Aleksandralle, joka oli julkisesti ilmoittanut olevansa kristitty ja kärsi siksi marttyyrikuoleman 23. huhtikuuta 303. Suojeluspyhimyksen valintaan lienee vaikuttanut myös keisari Nikolai I:n puoliso, Aleksandra Feodorovnan nimi. Kirkon ikonostaasin ikonit on maalannut turkulainen taidemaalari Berndt Abraham Godenhjelm. Muut ikonit ovat peräisin pääasiassa Valamon luostarista. Kirkon vihki Viipurin hengellisen hallituksen johtaja rovasti Pavel Vinogradov 2.9.1846. Kirkon 160-vuotisjuhlia vietettiin 3.9.2006. Uudesta kirkosta tuli nimenomaan seurakuntakirkko, vaikka suurin osa seurakuntalaisista kuului Venäjän armeijaan.
Turun tori 1900-luvun alkuvuosina.
Remontti ja kellotornin rakentaminen
1890-luvun remontti toi kirkon länsipäätyyn kellotornin. Arkkitehti Stefan Michailovin piirtämä puinen kellotapuli oli kuitenkin perustuksiltaan heikko, joten se purettiin jo 1929. Kellotornin kellot ovat nykyään nähtävissä kirkon pääsisäänkäynnin edessä. Vuonna 1905 kirkon viereen nousi puinen papiston virkatalo. Se sai väistyä 1980-luvulla Aleksandra-nimisen kivisen seurakuntatalon tieltä.
1929 puretun kellotornin kellot ovat nähtävissä kirkon pääsisäänkäynnin edessä.
Itsenäistyminen ja Turun taudin uhka
Suomen ortodoksinen kirkkokunta sai itsenäisyyden Venäjästä 1921. Kaksi vuotta myöhemmin otettiin täydellinen ero ja siirryttiin Konstantinopolin patriarkan alaisuuteen. Suomalaiskansallisessa ilmapiirissä pääosin venäjänkielisistä koostunut seurakunta oli ahtaalla. Jopa kirkkorakennus oli vaarassa moneen kertaan, se kun sijaitsi liian keskeisellä paikalla. 1920-luvulla temppeliä vaadittiin siirrettäväksi syrjemmälle; sen paikalle piti rakennettaman kaupungintalo. Turun tauti nosti päätään. Kirkon elimille järjestetyssä äänestyksessä voitti täpärästi kanta, joka piti rakennuksen sijoillaan. Parin vuosikymmenen päästä pohdittiin pahoin rappeutuneen kirkon purkamista taas kerran. 1950-luvulla yleinen mielipide oli jo myötäisempi. Keräystuoton turvin kirkko kunnostettiin professori Erik Bryggmanin johdolla sisältä ja ulkoa. Kolmansia vihkiäisiä vietettiin 1960. Kaikille kauppatorin rakennuksille ei käynyt yhtä onnellisesti. Kirkon vierestä purettiin torilta katsoen vasemmalta puolelta Hotelli Phoenix ja oikealta puolelta Cygnaeuksen koulu. Moni muukin rakennus torin laidalla koki saman kohtalon. kätkön Turun tauti kuvauksesta voit lukea lisää aiheesta. Turun ortodoksinen seurakunta on edelleen taloudellisesti tiukoilla, mutta kirkko on näillä näkymin turvassa. Se on Museovirastonkin silmäterä, rakennustaiteellisesti ja kansallisesti arvokas suojelukohde.
Kuva Vartiovuorelta 1880-luvulta. Ortodoksisen kirkon vasemmalla puolella purettu Hotelli Phoenix. Taustalla näkyvä Puolalanmäen palotorni rakennettiin 1830-luvulla ja purettiin Turun taidemuseon rakentamisen vuoksi vuosina 1902–03. Samanlainen torni oli myös Vartiovuoren huipulla.
Seurakunta laajenee ja monipuolistuu
Seurakunta laajeni koko lääniin ja Ahvenanmaalle. Väkiluku pysytteli pitkään 500:n tietämissä. 1800-luvun lopulla suomenkielisten ortodoksien osuus kuitenkin kasvoi merkittävästi kun Arkangelin läänistä kotoisin olevia kulkukauppiaita jäi pysyvästi asumaan Turun ympäristökuntiin. 1900-luvun alussa monet venäläissyntyiset ortodoksit suomalaistuivat ja ruotsalaistuivat. Maan sisäinen muuttoliike on tuonut vahvuutta seurakunnan jäsenistöön. Sotien jälkeen Turun ortodoksiseen seurakuntaan syntyi vahva suomenkielinen enemmistö seurakuntaan tulleiden suomalais-karjalaisten ansiosta. Karjalasta tullut siirtoväki toi mukanaan rikkaan perinteensä, mikä alkoi näkyä ja vaikuttaa seurakunnan toiminnassa ja henkisessä elämässä. Lisäksi muista kirkkokunnista siirtyneiden ja maahanmuuttajien määrä on kasvussa. Jumalanpalveluksia toimitetaan usealla kielellä; suomen lisäksi muun muassa kirkkoslaaviksi, ruotsiksi, venäjäksi ja romaniaksi. Turun ortodoksinen hautausmaa ja siunauskappeli sijaitsevat Vasaramäen kaupunginosassa sekä seurakunnan muut pyhäköt Salossa ja Raumalla. Nykyään Turun ortodoksisessa seurakunnassa on noin 2730 jäsentä (04/2010). Hallinnollisesti se kuuluu Helsingin hiippakuntaan. Turun ortodoksinen seurakunta on ollut koko olemassaoloaikansa monikulttuurinen ja monikielinen.
Kirkkosalia ympäröi 16 korinttilaista pylvästä.
In English:
Turku Orthodox Church or the Church of the Holy Martyr Empress Alexandra is the main church of the Turku orthodox parish located on the northeast corner of Turku Market Square in Turku, Finland. The church was built in under plans drafted by architect Carl Ludvig Engel and was ordered by Nicholas I of Russia on 5 January 1838. Construction, which began in 1839, cost 67,886 rubles and was completed in 1845. The church was consecrated on 2 September 1845. The church was dedicated to Alexandra, the spouse of Diocletian who had publicly became Christianised and suffered a martyr’s death on 23 April 303. Making her the patron saint may have been because of Nicholas I’s own wife’s name Aleksandra Feodorovna.
Most of the icons of the iconostasis come from Valaam Monastery
The Turku orthodox church cemetery and cemetery chapel are located in Vasaramäki and there are other parish sanctuaries Rauma and Salo.
