”Kuka sinä olet? Pikku Prinssi kysyi. Olet hyvin sievä…
- Minä olen kettu, sanoi kettu.
- Tule leikkimään kanssani, Pikku Prinssi ehdotti. Olen niin surullinen…
- En voi leikkiä kanssasi, sillä minua ei ole kesytetty.
- Ai! Anteeksi, sanoi Pikku Prinssi.
Mutta hetken mietittyään hän lisäsi:
- Mitä tarkoittaa "kesytetty"?
Kesytetty on sama kuin "solmia siteitä"..
- Solmia siteitä?
- Aivan niin, sanoi kettu. Nyt sinä et ole minulle vielä muuta kuin aivan samanlainen pieni poika
kuin satatuhatta muuta pikkupoikaa.. Enkä minä tarvitse sinua. Sen enempää kuin sinäkään
tarvitset minua. Minä en ole sinulle kuin kettu, samanlainen kuin satatuhatta muuta. Mutta jos
sinä kesytät minut, niin me tarvitsemme toinen toisiamme. Sinusta tulee minulle ainoa
maailmassa. Ja minusta tulee sinulle ainoa maailmassa…
- Ahaa, alan ymmärtää sanoi Pikku Prinssi. On eräs kukka… luulen, että se on kesyttänyt minut…
- Saattaa olla, kettu sanoi. Maan päällä sattuu kaikenlaista…
- Elämäni on yksitoikkoista. Ikävystyn vähitellen. Mutta jos sinä kesyttäisit minut, tulisi elämäni
aurinkoiseksi. Oppisin tuntemaan äänen, joka olisi erilainen kuin kaikki muut. Muut askeleet saavat
minut ryömimään maan sisään. Sinun askeleesi kutsuisivat kuopastani kuten ihana soitto. Ja katso!
Näetkö tuolla vehnäpellot? Minä en syö leipää. Vehnä on minulle tarpeetonta. Ja se on
murheellista. Mutta sinulla on kullankeltaiset hiukset. Olisi ihanaa kun kesyttäisit minut! Vehnä,
joka on kullankeltaista, muistuttaisi minua sinusta. Ja rakastaisin tuulen suhinaa vehnäpellossa…
Kettu vaikeni, ja katseli kauan Pikku Prinssiä.
- Ole hyvä… kesytä minut! se sanoi.
- Kyllähän minä mielelläni, Pikku Prinssi vastasi, mutta minulla ei ole paljon aikaa. Minun täytyy
löytää ystäviä ja oppia tuntemaan paljon asioita.
- Ei voi tuntea muuta kuin sen, minkä itse on kesyttänyt, kettu sanoi. Ihmisillä ei ole enää aikaa
tuntea mitään. He ostavat kaupoista valmiiksi tehtyjä tavaroita. Mutta kun kaupoissa ei myydä
ystäviä, niin ei ihmisillä enää niitä ole. Kesytä minut, jos kerran haluat ystävän!
- Mitä minun tulee tehdä? Pikku Prinssi kysyi.
- Sinun täytyy olla hyvin kärsivällinen, kettu vastasi. Ensin istuudut ruohikkoon, noin, vähän etäälle
minusta. Minä tarkastelen sinua, etkä sinä puhu mitään. Väärinkäsitykset johtuvat aina sanoista.
Mutta päivä päivältä voit istuutua vähän lähemmäksi…
Pikku Prinssi tuli takaisin seuraavana päivänä.
- Olisi ollut parempi palata samaan aikaan, sanoi kettu. Jos esimerkiksi tulet kello neljältä
iltapäivällä, niin jo kolmelta alan olla onnellinen. Mitä pidemmälle kello ehtii, sitä onnellisemmaksi
tulen. Kello neljän maissa alan jo hermostua ja olla levoton; saan oppia onnen hinnan! Mutta jos
sinä saavut mihin aikaan hyvänsä, en voi milloinkaan tietää, koska minun pitäisi valmistaa
sydämeni… täytyy olla perinteitä!
Niinpä Pikku Prinssi siis kesytti ketun. Ja kun eronhetki lähestyi, sanoi kettu:
- Voi…! Kuinka tulenkaan itkemään
- Se on oma syysi, sanoi Pikku Prinssi, en minä halunnut sinulle mitään pahaa, mutta itsehän pyysit,
että kesyttäisin sinut…
- Aivan niin, kettu sanoi.
- Mutta nyt alat itkeä! Pikku Prinssi sanoi.
- Mutta silloinhan et voittanut mitään…
- Voitinpas, sanoi kettu, voitin vehnän kultaisen värin. Voi joutua itkemään vähän jos on antanut
kesyttää itsensä.”
**********
A = Pikku prinssi rakastaa auringonlaskuja. Monestikko hän näki eräänä päivänä auringon laskeutuvan?
B = Montako toiminnassa olevaa tulivuorta hänen kotitähdeltä löytyy?
C = Monellako tähdellä prinssi vieraili ennen tuloaan maahan?
D = Kuinka monta auringonlaskua lyhdynsytyttäjän tähdellä on maan vuorokaudessa?
N63 0(A.A-1)(B+3)(C-2) E021 4(D.DDD+54)
