-
Difficulty:
-
-
Terrain:
-
Size: 
(small)
Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions
in our disclaimer.
Kannustamme tämän Letterboxin ratkomista lodjaustavalla, se kun mielestämme on näiden kätkötyyppien parasta antia ja tarkoitus! ;)
Niin lodjaamalla suorittaen, kuin vaihtoehtoisella tavalla ratkottaessa ei tarvitse eikä pidä mennä sotilasalueelle, vaan kaikki toiminta / pisteet ovat sallituilla alueilla.
Kätkö ja pisteet kuitenkin sijaitsevat varuskunta-alueen läheisyydessä, joten öiseen aikaan paikoilla liikkuminen voi herättää vartioston mielenkiintoa ja tuoda partion paikalle. Siksi suosittelemme tämän ratkaisemista päiväsaikaan.
Kätköstä löytyy lodjaajille leimasin, ethän ota sitä mukaasi vaan jätät sen kätköön!
Eli eikun lodjaamaan:
-----------------------
Varusvarastolle oli kiire. Viimeinen päivä ja kypärästä kurkkusalaattipukuun kaikki oli kiireesti palautettava. Varusteet säkissä jääkäri finder313 lähti palauttamaan valtion omaisuutta. Varusvaraston portista mentyään jääkäri näki kesän sateiden syövyttäneen puiden juuristosta maata pois ja kahden puun kaatuneen tielle. Kun harjoittelua oli jo 255 päivää takana, niin ketterästi jääkäri nakkasi säkkinsä ensimmäisen rungon yli ja loikkasi itse perässä. Toisen rungon yli samalla vauhdilla ja varustesäkki mukaan.
Äkkiä edessä oli kuitenkin liaanien viidakko. Katsoessaan tarkemmin liaanit näyttivät liikkuvan hiljalleen. Ansa. Sen täytyi olla ansa. Taistelijan koulutus oli mennyt perille. Jääkäri otti hyvän vauhdin ja valtaisilla varsaloikilla jääkäri raivasi tiensä läpi liaaniviidakon – yhteenkään liaaniin koskematta. Olkansa yli vilkaisten jääkäri jatkoi matkaansa. Kaikki tavarat olivat matkassa mukana ja siviili häämötti jo lähellä. Trombi oli riehunut alueella ja puuta oli kaatunut reitille. Jääkäri loikki yli, konttasi ali ja taas kiipesi runkojen yli. Hiki virtasi ja varustesäkki painoi aina vaan enemmän.
Yhtäkkiä vihaiset linnut alkoivat pommittaa jääkäriä. Ne tulivat yhä alemmas ja alemmas. Jääkäri löysi matalan luolan, johon syöksyi vihaisia lintuja suojaan varustesäkkeineen päivineen. Punainen vihainen lintu oli erityisen ärhäkällä tuulella ja sen nokan koputtaminen pakotti jääkärin ryömimään vauhdilla eteenpäin. Onneksi alusta oli pehmeää, mutta pää oli pidettävä visusti alhaalla. Mitä pidemmälle jääkäri ryömi, sitä kauemmaksi lintujen laulu jäi ja lopulta tunneli päättyi. Hämätäkseen mahdollisesti seuraavia lintuja jääkäri koukkasi vasemmalle, kiertäen upottavan heinikkosuon.
Jääkäri finder313 ryntäsi eteenpäin – se siviiliin pääsy kun oli enää varusteiden palauttamista vailla valmis. Kovin työläältä se tuntui, ihan kuin korkea muuri olisi noussut eteen. Jääkäri vilkaisi aamukampaa: ei yhtään piikkiä, periksi ei siis anneta kun ollaan jo niin lähellä maalia. Muutaman harjoitusheilautuksen jälkeen varustesäkki katosi muurin taakse. Tällä kertaa jääkäri kiitteli pituuttaan ja ponnisti reippaasti muurille ja pienen punnerruksen jälkeen sai heilautettua itsensä siitä yli. Varustesäkin tarkistus ja ohi on – laulua hyräillen jääkäri jatkoi matkaa.
Edetessään jääkäri mietti sotilasuraansa. Tuli siinä kai vähän leikiteltyä ajatuksella, että porrasaskelma kerrallaan olisi ura ollut nousujohteista ja päätynyt hyvin korkealle. Noh, ei se ihan sillä lailla mennyt. Ei tullut korpin tai alikessun natsoja ja askelma kerrallaan jääkäri palasi maan pinnalle.
Neljän askeleen portaikkoa jääkäri oli haaveillut, mutta kovin tyngäksi jäi. Parilla askeleella oli ylitetty sekin nousujohteinen eteneminen.
Onneksi jääkäri finder313 ei ollut aivan ajatuksiinsa vaipuneena, koska pian edessä oli upottava suo. Hikikarpaloita otsalta pyyhkien huokaisi, mutta samoin tein huomasi jekun: suolle oli piilotettu askelmat kuin mättäät sen ylitystä varten. Pitkillä koivillaan jääkäri finder313, varustesäkkiä kantaen, ylitti suon. Reitti varusvarastolle näytti muuttuvan helpommaksi.
Vieraan maan kautta oli kuitenkin mentävä. Irkku pubi – luki kyltissä. Ei mikään iso, vain yksi pöytä – mutta pöytä oli niin korkea, ettei pitkänhuiskea nuorimieskään nähnyt mitä siellä oli. Hetken tuumailtuaan jääkäri finder313 katseli ympärilleen ja totesi mielessään ”hämäystä, tämän täytyy olla King Kongin pöytä…”. Kiertämään ei uskaltanut lähteä, joten jääkärimme heitti varustesäkin pöydälle ja otti vauhtia. Periksiantamattomasti hän punnersi käsillä ja jaloilla ja pääsi kuin pääsikin pöydälle. Se oli tyhjä! Varustesäkin pudotettuaan jääkäri finder313 pudottautui alas ja puisteli vaatteisiin tarttuneet leivänmurut pois.
Vasemmalta kuului jotain ääntä. King Kong! Oikealla jääkäri finder313 havaitsi suojaavan muurin loikkasi sen yli ja viimeisillä voimillaan kiskoi varustesäkkinsä muurin suojaan. Hievahtamatta kuunteli jääkäri ääniä. Ei, silmiä piti pyyhkäistä: lauma vaaleanpunaisia elefantteja suunnisti jääkäristä katsoen vasemmalle. Tässä kohdassa jääkäri finder313 päätti ottaa käännöksen oikeaan ja jatkaa varusvarastolle suunnistamista. Lisämotivaatiota etenemiseen toi puomit, jotka hän tiesi estävän elefanttien etenemisen. Pieni lepo muurin luona oli palauttanut voimia ja kimmoisasti jääkäri finder313 ponnisti puomeille ja ylitti ne pudottautuen puomien taakse. Hän melkein jo tunsi sotilaspassin uutuuttaan kiiltävän kannen käsissään.
Edessä oli laaja vesialue. Onnekseen jääkäri finder313 huomasi kapean sillan. Hän otti varustesäkin tukevaan otteeseen olalleen ja loikkasi sillalle. Tasapaino löytyi nopeasti ja hän juoksi sillan yli. Edessä oli kuitenkin vuolaampi virta ja nopeasti mieli teki pulahtaa vilvoittavaan veteen. Metsäleirien tuomalla kokemuksella hän kuitenkin havaitsi, että virrassa soljuvat tukit eivät olleetkaan tukkeja vaan Loch Ness hirviön selkäeviä. Tasapainotettuaan varustesäkin selkäänsä jääkäri finder313 veti henkeä ja päätti mutkitellen ylittää virran.
Ylitys onnistui ja jääkäri finder313 ei edes vilkaissut taakseen. Onneksi! Ansakuoppa! Joku oli tehnyt valtavan kaivannon virran vastarannalle. Se oli vaarallinen. Hetken ympäristöä tutkittua hän löysi kiertoreitin ohi ansakuopan. Vähän olisi tehnyt mieli käydä kokeilemassa ja katsomassa, mutta siviilijuna houkutti enemmän ja jääkäri finder313 jatkoi matkaa.
Hän huomasi suunnan hieman kääntyneen liiaksi oikealle ja kaartoi suuntaa korjatakseen hieman vasemmalle. Se ei vaikuttanut hyvältä – edessä oli seinä. Jääkäri finder313 tutki seinää, joka paljastui valliksi. Päälle pääsisi köyden avulla. Vallin päältä kuuluin hento kuiskaus ”Tule, tule, saat ylennyksen…”. Jääkäri finder313 oli kuullut huhua kuulokangastuksista eli seireeneistä. Jos siihen kutsuun vastaa, niin kotiutuminen lykkääntyy RUKkasen verran. Sormet korvissa ja Jääkärimarssia sotilaallisesti laulaen hän ohitti vallin ja seireenin kutsun.
Vartioston koulutus auttoi häntä selviytymään tiukasta tilanteesta – hölkäten, laulaen ja tiukasti mutkitellen hän jätti kutsuvan seireenin taakseen.
Varustereppu tuntui painavan aina vaan enemmän ja enemmän. Jääkäri finder313 mietti kuinka hän selviää edessä olevista kotiutumisen esteistä. Itsevarmuus oli kuitenkin kasvanut, kun seireenin kutsu ei tuottanut vaikeuksia ja hän juoksi esteen päälle ja loikkasi varustereppu selässään alas esteeltä. Onneksi polvet olivat notkeat ja alastulo oli varmaa ja tyylikästä kuin eräällä entisellä mäkihyppääjällä.
Varusvarasto häämötti jo näköpiirissä. Se tiesi siviiliin pääsyä. Onnellisena siitä ajatuksesta jääkäri finder313 loikki kotiutumista estävien muurien yli ja pysähtyi oikaisten selkänsä. Sotilaallinen ryhti ja ilme. Vakain askelin jääkäri finder313 eteni vartioston kopin luokse ja ajatteli: käännös oikeaan päin…
…silloin kuului alikessun ääni ”jääkäri finder313 herätkää! mikä miehellä on ongelma?”. Jääkäri finder313 tajusi nähneensä unta ja koetti koota ajatuksensa. Hän koetti nopeasti päättää, mitä vastaisi. ”Jos kerron vaaleanpunaisista elefanteista, niin ei oo kotiin lähtemistä. Seireenistä ei voi kertoa, koska silloin tulee kuittailua naisista. Eikä siitä hirviöstäkään...”. Sitten hän tajusi ja vastasi hymyä pidätellen: ”Herra alikersantti, näin painajaista ja siinä minulle ilmoitettiin, että minun pitäisi kouluttautua vielä alikersantiksi. Pystyin onneksi välttämään sen piilottamalla pakin…”. ”Pulinat pois! Aamutoimille ja aamupalan jälkeen varusteiden palautus varusvarastolle” keskeytti alikessu selityksen.
Aamupalan jälkeen jääkäri finder313 alkoi kasata tavaroita varustesäkkiin – pakki puuttui! Hän mietti hetken ”Mihin se uni loppui… Ai niin, piilopaikka näkyikin jo – siellä se on alla. Kuinkas se olikaan: muuri selän takana, vartiokoppi vasemmalla, käännös oikeaan päin… ja sitten vielä katse oikeaan päin ja suunnilleen 100m etenemistä…”.
-----------------------
Lodjaamisen sijasta kätkölle löydät myös vaihtoehtoisesti ja perinteisemmin kätköilytavoin seuraavan tehtävänannon mukaisesti:
Vierailemalla annetuissa pisteissä keräämässä pyydettyjä tietoja, saat laskukaavat ratkaisemalla naatit suoraan loppupurkille.
Koordinaateista N 61°01.908 E 24°22.040, eli parkkipaikalta, näet Sotilaskoti 2- rakennuksen.
Rakennuksen julkisivun parkkipaikan puoleisessa nurkassa, seinässä on kolminumeroinen luku. Luku seinässä olkoon ABC. Paloittele luku, jolloin saat numeroarvot muuttujille A, B ja C.
Koordinaateista N 61°01.959 E 24°21.166 näet leirialttarin ympäristöineen. Aukiolla on nimi, ja se lukee isossa kyltissä alttarilta oikealle.
Aukion nimestä haet numeroita A, B ja C vastaavat kirjaimet ja sen jälkeen niille aakkosarvon, välilyöntejä ei lasketa. Eli jos A Sotilaskodin seinässä on 3, haet kolmannen kirjaimen, ja lasket sitä vastaavan aakkosarvon (a=1, b=2, c=3 jne..) näin saat arvot muuttujille D, E, ja F.
Koordinaateista N 61°01.316 E 24°21.854 näet Parolan Leijonan. Patsaalle johtavan pienen sillan jälkeen käytävän sivuilla on kivipaaseja. Kivipaasien määrä on muuttuja G.
Sitten kaavoihin:
N 61° 02.D*E-B*C+G
E 024° 20.D*F*G+(D+E+F)*2
Onnea ratkontaan!
Additional Hints
(No hints available.)