Kukapa meistä ei olisi joskus istunut koivun oksalla haaveillen maailmanmenosta ja heittänyt siinä samalla markan tai euron alas, toivoen samalla jotain aivan utopista, tietäen, ettei se kuitenkaan toteudu, vaikka kuinka vankasti tuohon uskoo.
Tarjolla olisi jälleen tuon toteuttaminen, kauniissa jokimaisemassa ja puusta avautuu näkymät laakeille pelloille.
Saattaapa kesällä kaupunkilaiset nähdä kantturoitakin joen toisella puolella, miksei myös maalaiset näitä näkisi?
Mitä kaikkea tämäkin ihana koivu kertoisi, jos vain osaisi puhua?
Tai ehkäpä meidän ei tarvitsekkaan tietää mitä se puhuu, voimme vain hiljentyä kuulemaan veden hiljaisen liplatusta (vaikea sana) ja katsella maailmaa, aivan kuten linnut tuon näkevät.
Keväisin näky ei välttämättä ole kaikkein kaunein, vaikkakin luonto herää henkiin, niin herää myös vastarannan isäntä kevääseen ja rupeaa myrkyttämään peltojaan.
Joten katsokaa mihin astutte, suosin itse pellon reunaa.
Saattaapaa lähimaastossa havaita myös vanhan sillan jäänteetkin, tuosta sillasta on vain perustukset jäljellä ja vastarannalla jonkun perheen saunarakennus, joten antakaamme heille jonkinmoinen kotirauha ja elkäämme menkö ainakaan lauantai-iltaisin sillanjämiä ihmettelemään.
Tosin paikalla käy myös paljon kalastajia, mutta ollaan me niitä fiksumpia ihmisiä, vaikka nyt muovirasian perässä puuhun kiipeämmekin.
Olkaa niin hyviä ja älkääkä repikö sitä helv**** purkkia sieltä irti, se irtoo kyllä ilman väkivaltaa, huutamista ja uhkailuakin.
En millään jaksa käydä uusimassa tuota joka toinen päivä.
Olen pahoillani lokikirjasta, joka on aivan.. Noh, tähän tulisi sellainen sana, että tarkastaja parka aivan halvaantuisi tuon lukiessaan.
Otin nitojan mukaan ja en voinut tuota kotona niitata, ei, olenhan mies ja se nitoja hajosi kesken operaation ja muut vihot olivat loppu.
Summasummana ja pidemmittä puheitta, kovimmat tyypit hakevat tämän takapuoli edellä, mutta meille muille on oksien käyttö sallittua ja jopa suotavaa.
Alastulo tyyli on vapaa, mutta pakollinen, pitäkää hauskaa toivomuskoivulla