Desantit olivat vihollisen selustassa toimivia vakoilijoita. Vakoilun lisäksi desanttien tehtäviin kuului sabotaasi ja muut tihutyöt. Sotavuosina 1939-1944 Suomessa oli runsaasti neuvostoliittolaisia desantteja. Rajan läheisyydessä toimivat desantit saattoivat saapua maahan kävellen tai hiihtäen, mutta suurin osa pudotettiin lentokoneesta. Joukko oli varsin kirjava varustuksensa ja koulutuksensa puolesta. Osa oli saanut vain hätäisen perehdytyksen, kun taas osa oli ollut kuukausia kestäneessä koulutuksessa. Kaikilla desanteilla oli ase, yleensä konepistooli. Osalla oli myös radio, jolla pidettiin yhteyttä omiin joukkoihin. Tulijoiden motivaatio vaihteli. Osa oli pakotettu tehtävään, osa oli vapaaehtoisia. Monet olivat suomalaisia. He tai heidän vanhempansa olivat muuttaneet Neuvostoliittoon vuoden 1918 tapahtumien jälkeen. Joukossa oli myös Yhdysvaltoihin ja sieltä edelleen Neuvostoliittoon muuttaneita.
Ilmeisesti suurin osa desanteista jäi kiinni. Kiinni jääneen kohtalo oli kova. Usein kenttäoikeus langetti kuolemantuomion. Onnekkaimmat selvisivät elinikäisellä kuritushuonetuomiolla. Alle kahdeksantoista vuotiaat saivat 12 vuoden kuritushuonetuomion. Monet suomalaiset auttoivat desantteja. Päätekijät saivat yhtä ankaria tuomioita kuin desantit, muut selvisivät vähemmällä.
Kärsämäen desanttihauta oli ennen lähes umpimetsässä. Nyttemmin alueelle on rakennettu paljon, mutta hauta on vielä kohtalaisen hyvin piilossa pienessä metsäsaarekkeessa. Haudalla on kivi jossa lukee "Tähän on haudattu 14 neuvostoarmeijan sotilasta". Alla on seuraavat nimet:
Asejev KP
Bogdan VV
Vanhanen P
Gerasimenko JP
Gosstrem E (ilmeisesti Gåsström)
Kaatonen S
Kirs MI
Lang B
Ozerov VD
Paramonov AT
Petterson U
Pyykenen I (ilmeisesti Ilmari Pyykkönen)
Sarvi O
Ustinov IN
Vainajien vaiheista tiedetään jotain.
Otto Sarvi ja Ilmari Pyykkönen saapuivat Suomeen 18.3.1943. Pyykkönen oli radisti. Molemmat teloitetettiin 21.10.1943.
Reino Simonpoika Vanhanen syntyi 3.7.1917 Inkerinmaalla. Armeijakunnan kenttäoikeus antoi hänellä elinkautisen kuritushuonetuomioin 11.9.1941. Sotaylioikeus muutti tuomion kuolemantuomioiksi 12.11.1941. Hänet teloitettiin 7.2.1942.
Elis Georg Gåsström saapui Suomeen 12.6.1942 yhdessä Yrjö Anselmi Heleniuksen kanssa. Monet paikalliset asukkaat auttoivat heitä, osa sai kuolemantuomion. Gåsström teloitettiin 12.11. Helenius ampui itsensä 22.6.
Menneinä vuosikymmeninä kommunistit marssivat vappuisin haudalle kunnioittamaan vainajien muistoa. Itse törmäsin hautaan kavereitteni kanssa sattumalta joskus 1960-luvun loppupuolella. Muistaakseni paikalla oli tuolloin pieni aitaus ja puinen risti. Nykyisen hautakiven pystytti ilmeisesti Suomi-Neuvostoliittoseura. Seura hoiti hautaa 1980-luvule asti. Ja hoitaa sitä joku vieläkin koska paikat ovat kunnossa ja haudalla on usein tuoreita kukkia.
Lähde: Atso Haapanen: "Viholliset keskellämme. Desantít Suomessa 1929-1944" ja kärsämäkeläisten muistinvarainen tieto.