R.I.P. Kakola

ÄLÄ HAE KÄTKÖÄ, JOS KALLIOLLA ON PORUKKAA!

Nimi lokivihossa = löytö. Muut lokkaukset poistetaan! / KÄTKÖSSÄ EI OLE KYNÄÄ!

Physical caches can be logged online as "Found" once the physical log has been signed.

Linkki sääntöihin, lue kohta III

Briefly in English

Kakola prison's main building was completed in the 1850's and in the same decade, the first prisoners were transferred in to this prison. For decades, it was the prison for worst and the most hardened criminals in Finland. Prisoners were brought from all over the Finland to Kakola.

In autumn 2007, Kakola prison inmates moved to the New Saramäki prison and Kakolanmäki and the prison buildings transformed for city of Turku and were abandoned slowly. Turku city council approved town plan change according to the Kakola hill. In the future, housing, commercial and office space will be built on the hill. Part of the constructions has already started. Kakola prison buildings deteriorate gradually due to inactivity. Area and its historic buildings are still looking for a new owner and the purpose of use.

Kakolan rakennusten historia on monivaiheinen

Sanan Kakola on epäilty tulleen kaakkoa tarkoittavasta ilmansuunnasta, lehtopöllöä tarkoittavasta ruotsinkielisestä sanasta "kattugla" tai hupsua ja hupakkoa tarkoittavasta sanasta, koska Kakolan mäen lähettyvillä on sijainnut kaupunginköyhäintalo, jossa hoidettiin myös mielisairaita. Ensimmäistä kertaa nimi näkyy kaupungin asiakirjoissa 1820- luvun lopulla, mutta nimen kirjoitusasu oli vielä vakiintumaton ja nimi saatettiin kirjoittaa myös Kakkolan- tai Kackolanmäki .

Vuonna 1839 senaatti määräsi Suomeen rakennettavaksi neljä työ- ja ojennuslaitosta rikoksentekijöille. Työ- ja ojennuslaitos oli perustettu enemmän köyhiä, työttömiä ja irtolaisia varten, eikä sinne joutuminen edellyttänyt rikosta. Päätös johtui Viaporin linnoituksen vankitilojen riittämättömyydestä. Yksi näistä neljästä laitoksesta päätettiin rakentaa Turun Kakolanmäelle. Suunnitelman rakennuksista teki Ernst Lohrmann, joka suunnitteli rakennuksesta saksalais-roomalais-renessanssi-, eli kertaustyylisen. Vankilan sijoittelua pohdittiin jonkun verran, ennen kuin Kakola päätettiin sijoittaa lopulliseen paikkaansa. Rakennustyötä tekivät vangit, jotka myös louhivat Kakolanmäesta graniittia rakennuksen tarpeisiin. Vangit ristivät louhimansa graniitin "kakoliitiksi". 1800-luvulla vallitsi vielä vankka uskomus, että rikollisista erittyy myrkyllistä kaasua joka tartuttaa rikollisuutta ihmisiin. Kun rikolliset sijoitettiin muita ylemmäs, nousi kaasu suoraan taivaisiin eikä saastuttanut muuta kansaa. Rakennustyöt käynnistettiin vuonna 1845, ja kahdeksan vuoden kuluttua tästä valmistui graniittinen renessanssityylinen päärakennus. Tätä aikaisemmin vangit olivat istuneet rangaistustaan Turun linnassa ja naisvangit keskustassa sijainneessa kehruuhuoneessa. Ensimmäiset vangit siirrettiin Kakolaan Turun linnasta vuonna 1853.

Vankilan varhainen toimikausi oli kuitenkin varsin lyhyt, sillä vankimäärä oli osoittautunut liian pieneksi. Rakennus toimi välillä sotaväen kasarmina, kun 1853 alkanut Krimin sota toi Kakolaan sotilaat ja vangit siirrettiin muualle. Sotilaat lähtivät Kakolasta 1859 ja uudelleen vankilakäyttöön se otettiin vuonna 1862. Uudistuva vankeinhoito asetti vaatimuksia vankilarakennuksille. Kakola oli alun alkaen rakennettu yhteisvankilaksi ja vangit olivat toistensa kanssa paljon tekemisissä. 1800-luvun lopulla yhteisvankiloista alettiin kuitenkin pikkuhiljaa luopua ja vankiloiden idea alkoi perustua rankaisemiseen eikä vain siihen, että rikollinen eristetään muusta yhteiskunnasta. Lisäksi katsottiin, että yhteisvankilat toimivat eräänlaisena "yliopistona" rikollisille, jossa kokeneet vangit opettivat nuorempiaan rikoksen poluille. Vuonna 1879 Kakolaan valmistuivat aurburnilainen ja philadelphialainen sellisiipi. Molempien sellijärjestelmien idea perustui aiempaa enemmän eristämiseen, mutta erilaisin painotuksin. Aurbunilaisessa järjestelmässä vangit työskentelivät ryhmissä hiljaisuuden vallitessa ja nukkuivat yönsä eristettyinä omiin selleihinsä. Philadelphialaisessa järjestelmässä taas vangin kaikki ihmiskontaktit olivat äärimmäisen rajoitettuja. Vangit nukkuivat, työskentelivät ja ulkoilivat yksin. Tarkoituksena oli johdattaa vanki työllä ja eristyksellä miettimään tekojaan ja sitä kautta parantamaan tapansa.

Niin sanottu boksiosasto eli itävankilaosasto valmistui vuonna 1894. Vankilakokonaisuutta täydensivät myöhemmin rakennetut työhuonerakennukset, länsiselliosasto sekä henkilökunnan talot. Aiemmin mielisairaat olivat asuneet muiden vankien samoissa tiloissa, mikä aiheutti välillä ongelmia, ja siksi päätettiin vankilan viereen rakentaa vankimielisairaala, jota kutsuttiin Kakolan Annekseksi. Sairaala valmistui vuonna 1908.

Turun keskusvankilaan on sijoitettu moninkertaiset rikoksenuusijat. Vuodesta 1932 lähtien vankilassa ovat olleet myös pakkolaitokseen määrätyt vangit. Kun vuonna 1953 annettiin laki vaarallisten rikoksenuusijain eristämisestä, muutettiin vankilan länsiselliosasto pakkolaitokseksi. Tämän toiminnan supistuttua se on 1970-luvun alusta lähtien toiminut vankilan suljettuna osastona, johon on eri yksikkönä sijoitettu myös pakkolaitoksen puoliavoin osasto.

Uusi lääninvankila keskusvankilan tuntumassa otettiin käyttöön 1890. Tätä ennen Turun kruununvankilana toimi kaupungin linna. Sen tilat eivät kuitenkaan enää 1800-luvun jälkipuoliskolla vastanneet uudistuneita vankeinhoidon vaatimuksia. Vankilan tiloja on uudistettu 1920- ja 1950-luvulla, mutta rakennus on silti ulkoisesti säilyttänyt alkuperäisen asunsa. Työtoiminnan tarpeisiin pystytettiin 1960-luvulla kaksikerroksinen työhuonerakennus, jota laajennettiin 1980-luvun alkupuolella.

Korkealla Kakolanmäellä sijainneet vankilarakennukset ovat olleet aikalaisten silmissä vaikuttavia monumentteja. Ensimmäiset puut istutettiin mäelle vasta 1860-luvulla, joten kookkaat rakennukset korkealla kaupungin yllä tekivät varmasti vaikutuksen. Kolmikerroksiset rakennukset näkyivät jo kauas merelle. Itse laitoksen sisällä vallitsi siisteys ja hiljaisuus. Kaikki kovaääninen keskustelu oli kiellettyä, ja sääntöjä rikkoneet joutuivat ns. koppi- eli selliosastoon.

Kakola oli tunnettu aina viime vuosiin saakka siitä, että siellä istuivat ne, jotka olivat saaneet useita tuomioita. Sen historiaan mahtuu monta vankia, tunnetuimpana kenties 1800-luvun murhamies Matti Haapoja. Viimeisinä vuosina Kakolanmäellä oli noin 300 vankia, kun hurjimpina vuosina kieltolain aikaan Kakolassa oli toistatuhatta vankia ja lääninvankilassakin melkein 400. Vankilan tiloissa vain noin puolessa selleistä oli sisävessa. Lattianrajassa oli luukku ja sen takana muoviämpäri. Kun sellin ovet ovat kiinni illalla ja yöllä, ämpäri on ainoa vessa. Se tyhjennetään kerran päivässä, aamuisin. Alkeellisen vessaratkaisun vuoksi selliä kutsuttiin paljuselliksi. Ja paljusellit taas ovat suurin syy, miksi Kakola ei täytä nykyajan vaatimuksia vankilana.

Kakolanmäki vankilan jälkeen:

Syksyllä 2007 Turun vankila muutti Kakolasta vastavalmistuneeseen Saramäen vankilaan, jonka jälkeen Kakolanmäki ja sillä sijaitsevat kiinteistöt vapautuivat kaupungin käyttöön ja autioituivat hiljalleen. Kakolaan tehtiin kolmen vuoden ajan erittäin suosittuja yleisökierroksia. Turistikierrokset loppuivat vuonna 2012. Turun kaupunginvaltuuston hyväksymän asemakaavan muutoksen mukaan Kakolanmäelle nousee tulevaisuudessa asuintaloja ja liike- ja toimistotiloja. Rakennustyöt on jo aloitettu. Kakolan vankila-alue rapistuu pikku hiljaa käytön puutteessa. Alue ja sen historialliset rakennukset etsivät yhä uutta omistajaa ja käyttötarkoitusta. Reuna-alueita on jo myyty, samoin vankimielisairaalan punainen rakennus ja siihen liittyvää rakennusoikeutta. Tälle alueelle tulee asuinrakennuksia. Kakolanmäelle on Turussa visioitu milloin asuinrakennuksia ja hotellia, milloin huvipuistoa. Rakennukset ovat haastava kohde.

28. maaliskuuta 2010 Kakolanmäellä sijaitseva noin 3 000 neliön kokoinen varastorakennus syttyi tuleen ja paloi kokonaan maan tasalle. Varastorakennus on ollut Kakolanmäellä sijainneen vanhan vankilan varastona. Korkealla Kakolanmäellä palaneen suuren varastorakennuksen liekit näkyivät todella kauas.

Kakolan rakennus. Kakolan edustalla näkyy 2010 maantasalle palanut varastorakennus.

Kuten rakkaalla lapsella kuuluukin olla, myös Kakolan keskusvankilalle on muodostunut useita kutsumanimiä vankilaslangissa:

Huvikumpu / Tkv / Mäki / Kukkula / Kakis / Nyppylä / Smurffila / Kakolandia / Kakolan korkeakoulu

Muita Kakolaan liittyviä vankilaslangin ilmauksia / tarinoita:

- Kakolan kamaa; Useita kertoja vankilassa ollut henkilö

- Annes; Vankimielisairaala / Vms

- Kakolan ruuna; Vanha vanki, pitkäaikaisvanki, moninkertainen uusija

- Kakolanruusu; Vankien maalaamia kukkakuvioita esim. puhdetöinä tehtyihin kirstuihin,  lippaisiin ja kirjekuoriin; myös tatuointikuvio

- Kakolan taimitarha; Keravan nuorisovankila

- Kakola special; Kakolassa keitetty pontikka

- Philadelphia; Philadelphiaksi kutsuttu osasto. Nimi viittaa samannimisessä kaupungissa kehitettyyn  vankilatekniikkaan, jonka avulla voitiin valvoa useita vankeja samanaikaisesti. Osasto on  keskeltä avoin ja reunoilla on yksittäissellejä.

"Kuuluisia" Kakolan vankeja

Philadelphiassa ovat istuneet esimerkiksi kemiaa opiskellut ja taitojaan räjähdysaineisiin hyödyntänyt murhamies Jesse Janhunen ja Matti “Volvo” Markkanen. Kollegat asuivat päällekkäisissä selleissä. Tästä oli hyötyä, kun vankilakemisti Janhunen valmisti tenua ja valutti sen sähköläpivientiä pitkin Volvolle. Mutta tenuun ei voinut upottaa kaikkia vankilaelämän murheita; 1980-luvun alussa Janhusen yläpuolella asui hänen vihamiehensä, porilaislähtöinen murhamies Jarmo “Kanaali” Koskinen, jonka öiseltä metelöinniltä ei saanut rauhaa. Janhunen rakensi pommin, ujutti sen ilmastointikanavaan ja työnsi ylöspäin arkkivihollisensa sellin tasolle. Räjähdys oli melkoinen, mutta Kanaali pelastui. Matti “Volvo” Markkanen Wikipedia / Jarmo “Kanaali” Koskinen Wikipedia / Lauri Janhunen Wikipedia

- Hammarin portti; Hammarin portti on nimetty Suomen vaarallisimmaksi sanotun vangin, Reijo Hammarin, mukaan. Hän ampui tiensä ulos tästä portista aseenaan hetekan jalka, jonka sisällä oli itse valmistettua räjähdysainetta. Joidenkin versioiden mukaan kyseessä oli kuitenkin katkaistu haulikko. Reijo Hammar Wikipedia