Levänluhta[1] tai Leväluhta[2] on soinen lähde Orismalan kylässä Isossakyrössä. Levänluhta tunnetaan arvoituksellisista muinaisjäännöksistään. Ensimmäinen kirjallinen maininta Levänluhdasta on vuodelta 1674, jolloin Isonkyrön seurakunnan kirkkoherra Israel Alftanus kirjoitti Tukholmaan muinaislöytöjä tutkivalle toimielimelle paikasta, josta on löytynyt ihmisen luita "läpi aikojen"[3].
Levänluhdasta on arkeologisissa kaivauksissa löydetty rautakaudella järveen haudatut vajaan sadan vainajan jäännökset, pronssikattila ja koruja. Paikalla ei ole nykyään muuta kuin pieni lähde, mutta mm. biologi Harald Lindbergin 1910-luvulla tekemissä maa-ainetutkimuksissa löytyi viitteitä erilaisista lummekasveista, mikä viittaa laajemman vesipinta-alan olemassaoloon muinaisina aikoina. Ruumiiden pehmytkudokset eivät ole säilyneet juuri lainkaan (vrt. Luoteis-Euroopan hyvin säilyneetsuoruumiit). Aiemmin uskottiin, että nämä ihmiset olivat jopa aikalaisikseen poikkeuksellisen lyhytkasvuisia, miehet keskimäärin 158 cm ja naiset 147 cm. Viimeisin tutkimus (Markku Niskanen, Oulun yliopisto) on kuitenkin osoittanut että suurin osa aikuisista Levänluhtalaisista oli naisia ja että heidän keskimääräinen ruumiinkokonsa on edellä esitettyä selvästi isompi eikä poikkea merkittävästi muista samanaikaisista pohjoismaisista ihmisistä.[4]
Mukana on lapsia ja vanhuksia ja eri-ikäisiä eläimiä. Ihmisten pitkänomaisen pääkallon perusteella heidän on katsottu eroavan esimerkiksi nykypäivän skandinaaveista, suomalaisista ja saamelaisista. Niskasen mukaan kyse kuitenkin oli tässäkin suhteessa varsin normaaleista rautakauden pohjoismaalaisista. Mikään ei estä, että Levänluhtalaiset ovat nykysuomalaisten esi-isiä, vaikka kallonmuodossa onkin tapahtunut muutoksia.
Ainoa löytöpaikka, jota voidaan verrata Levänluhtaan, on Vöyrin Käldamäki, josta on löydetty kuuden vainajan jäännökset. Käldamäki ajoittunee suurin piirtein samalle ajalle kuin Levänluhta. Levänluhta on lähde kun taas Käldämäki on ollut umpeutuva merenlahti. Tosin - kuten ensimmäisessä kappaleessa on mainittu - on myös viitteitä siitä, että Levänluhtakin on muinoin ollut laajempi vesialue.
Ihmisluiden osalta Levänluhta oli uusien ajoitusten mukaan käytössä 300-luvulta 700-luvulle. Levänluhdan merkityksestä on useita teorioita. Paikkaa on vanhastaan arveltu uhripaikaksi, jolloin vainajat voisivat olla ihmisuhreja. Tämä ei olisi aivan tavatonta, esimerkiksi germaanien ja kelttien tiedetään uhranneen joskus ihmisiä soihin, ja lasten "suolle vieminen" (sekä "urosten upottaminen") tunnetaan myös suomalaisessa tarustossa. Käsitystä vastaan puhuu kuitenkin se, että valtaosassaluurankoja ei ole väkivallan merkkejä. Paikkaa on arveltu kalmistoksi. Joidenkin arveluiden mukaan paikka voisi myös olla tautiepidemian tai nälänhädän vuoksi kuolleiden joukkohauta, mutta paikan pitkä käyttöhistoria ei sovi yksittäistä katastrofiakorostavaan tulkintaan. Myöskään muualla Suomessa ei ole historiankirjojen mukaan ollut tuohon aikaan laajempia katastrofeja, vaan pikemminkin päinvastoin (ks. esim. Wessmann 2009[5].)
Levänluhdasta löytynyt suhteellisen runsas eläimenluuaineisto näyttäisi kuuluvan eri ajanjaksoihin mikä viittaa Leväluhdan pitempään tai toistuvaan käyttöön. Radiohiiliajoitusten mukaan lehmänluut ovat esiroomalaiselta rautakaudelta ja hevosenluut varhaiskeskiajalta. Eläimenluiden merkitystä Levänluhdassa ei tunneta.
(WIKIPEDIA: http://fi.wikipedia.org/wiki/Lev%C3%A4nluhdan_muinaisj%C3%A4%C3%A4nn%C3%B6kset, 19.10.2013)