Halsvuoren historiaan mahtuu monien seudulla eläneiden ja liikkuneiden muistoja ja historiaa:
Olet kenties lautamies Jacob Eskelsson-Kukkonen ja liikut halsvuoren maisemissa 1730-luvulla ja etsit maastosta jotain. Melkoisen varmasti olet myös kulkenut tämänkin jyrkänteen kohdalla ja tähyillyt aarteita, niin jyrkänteeltä kuin jyrkänteen altakin. Millaiselta maisemat silloin näyttivät? Ehkä täältä löytyisi vielä sinun jättämiä hakun jälkiä, jos niitä osaisi vain etsiä. Löysit tältä alueelta kuitenkin vuonna 1736 hopeaesiintymäksi tulkitsemasi malmijuonteen ja ilmoitit asian sellaisenaan maaherralle.
Muutamaa vuotta myöhemmin Daniel Tilas suoritti tutkimuksen jonka mukaan tuo 3-11 tuumaa paksu malmio sisälsi pienen määrän rautaa ja niinpaljon arsenikkikiisua, ettei esiintymä sopinut kaivostoimintaan.
Halsvuoren länsisyrjälle kaivettiin kuitenkin "hopeakaivos" ja mittaa kaivokselle tuli viitisen metriä pystysuoraa kuilua, josta lähdettiin seuraamaan malmijuonnetta sivulle noin metrin läpimitaltaan olevaa hirsirakentein tuettua tunnelia myöten. Millaiset ovatkaan työolot ja varusteet olleet silloin?
Kaivostunnelin tarkka pituus ei ole tiedossa. On kuitenkin ollut suunnitelmia tutkia tunnelin rakennetta tarkemmin nykyaikaisilla menetelmillä, jotta kaivoksen kokonaismitat saataisiin selville.
Kaivoskuilun vedellä täyttynyt aukko löytyy parkkipaikalle johtavan tien välittömästä läheisyydestä.