Merikotka (Haliaeetus albicilla)
Merikotka on suurikokoinen päiväpetolintu, joka kuuluu merikotkien sukuun.
Tuntomerkit ja ikä
Merikotka on suuri päiväpetolintu, jonka siivet ovat pitkät ja leveät. Siipien kärjissä olevat sulat muodostavat pitkät harittajat, jotka voivat olla 60 cm pitkät. Sen pyrstö on melko lyhyt ja on muodoltaan tylpän kolmiomainen. Melko varma keino erottaa merikotka ja Suomen toinen suuri petolintu, maakotka, toisistaan onkin juuri pyrstö. Maakotkan pyrstö on nimittäin huomattavasti pitempi kuin merikotkan. Lajityypillisen lentosiluetin merikotkalle antavat pitkä kaula ja voimakas nokka. Sen pituus on 69–91 cm ja siipien kärkiväli 190–240 cm. Merikotka painaa 3–6 kg. Naaras on yleensä suurempi kuin koiras. Iso lintu on usein resuisen näköinen, lentäväksi räsymatoksi joskus pilkattu, sillä nuorilta linnuilta voi puuttua usein paljon sulkia. Linnun pää ja pyrstö ovat vaaleammat kuin muu höyhenpeite, pyrstö vaalenee linnun vanhetessa ja on lopulta täysin valkea. Yli kahdeksanvuotiailla linnuilla pää on lähes kermanvalkoinen. Nokka on nuorella linnulla tumma, vanhalla täysin keltainen.
Levinneisyys
Merikotkan levinneisyysaluetta ovat Pohjois-Eurooppa ja Aasia. Skotlantiin se on istutettu uudestaan. Euroopassa niitä pesinee noin 4 000 paria, joista noin 1 500 Norjassa. Suomessa merikotkia pesii rannikoilla noin 200 paria ja Lapissa noin 20 paria. Venäjällä on 900–1 000 ja Turkissa 10–30 paria. Lapin linnut talvehtivat etelämpänä. Nuoria lintuja tavataan vaeltelevina melkein ympäri vuoden. Sydäntalvella nuoret linnut eivät vaella, vaan hyödyntävät usein haaskoja. Talvisilla haaskoilla vierailee runsaasti merikotkia myös Venäjän Karjalasta sekä Ruotsista. Vuonna 2011 Suomessa on WWF:n tiedon mukaan 1 500 merikotkayksilöä, nuoret pesimättömät linnut mukaan lukien. Poikasia tuli 329, mikä on toiseksi paras tulos. Paras poikasvuosi oli 2009, jolloin poikasia syntyi 349.
Elinympäristö
Suomessa merikotka pesii yleensä vesistöjen äärellä, tavallisimmin meren rannikolla ja saaristossa. Se on levittäytymässä myös sisämaahan, ja pesä on järven tai suon rantametsässä. Pesä on yleensä hyvin ihmiseltä piilossa, esimerkiksi järeän petäjän latvuksessa. Se pesii joskus merenkulun linjatauluihin. Ulkosaaristossa se on alkanut pesiä myös maahan, tavallisesti luodon korkeimpaan osaan.
Lisääntyminen
Merikotka on sukukypsä 4–6 vuoden iässä. Linnut rakentavat suuren oksakasan pesäksi puuhun tai kallioluodolle ja käyttävät ja täydentävät edellisvuotista pesää. Merikotkaparilla on reviirillään käytössä muutama vaihtopesä ja vuosittain ne valitsevat niistä yhden, johon munivat. Muita pesiä käytetään levähdys- ja ruokailupaikkoina. Merikotkat ovat reviirilintuja ja tavallisesti kahden asutun pesän väli on yli viisi kilometriä. Kannan kasvaessa reviiritkin pienentyvät, ja lyhin kahden asutun pesän väli on Suomessa ollut alle kaksi kilometriä. Kun kaksi merikotkaa ovat muodostaneet parin, ne ovat uskollisia toisilleen koko loppuelämänsä ajan. Jos toinen kotka kuolee, eloonjäänyt voi ottaa uuden puolison. Merikotka munii yleensä kaksi tai kolme munaa, mutta lentokykyiseksi varttuu yleensä yksi tai kaksi poikasta. koiras hautoo munia pääasiassa yksin lähes puolitoista kuukautta. Poikasten kuoriuduttua koiras tuo ruokaa pesälle lähinnä poikasille. Poikasten kasvaessa molemmat vanhemmat ruokkivat niitä. Poikaset oppivat lentämään vasta noin 11 viikon ikäisinä.
Lähde: Wikipedia
Metsoreitti kätkösarja
Tämä kätkö on osa Metsoreitti -kätkösarjaa. Reitti muodostaa yhtenäisen geopolun Ampujien majalta Peurunkaan ja esittelee Laukaan kunnan vapaa-aikatoimen ylläpitämän koko kunnan halki kulkevan ulkoilureitin.
Kätkösarjan kätköt esittelevät myös Laukaassa esiintyviä lintulajeja, joita voit yrittää bongata matkanvarrelta.
Lisää tietoa aiheesta löydät reitin ensimmäisen kätkön kätkökuvauksesta http://coord.info/GC4A48P