VARPUNEN
Varpunen (Passer domesticus) on yleinen lintulaji suuressa osassa Eurooppaa ja Aasiaa. Carolus Linnaeus antoi varpuselle aluksi nimen Fringilla domestica.
Koko ja ulkonäkö
Kesällä varpusen nokka on väritykseltään sinimusta, jalat ruskeat. Talvella taas höyhenpuku on vaaleampi ja nokka ruskeankeltainen. Koiraan siivellä on keskimmäisten peitinhöyhenten muodostama valkoinen raita. Naaraalla ei ole mustaa päässä tai kaulassa vaan yläruumiissa on ruskehtavia raitoja. Poikaset ovat tummemman ruskeita. Loppukesällä kaikki varpuset käyvät läpi täydellisen sulkasadon, minkä jälkeen eri ikäluokkia ei pysty enää erottamaan. Pituus on noin 16 cm, paino 30–33 g. Koiras on hieman kookkaampi. Varpuset esiintyvät parvina.
Varpusen äänelle on tyypillistä lyhytkestoinen ja keskeytyksetön sirkutus.
Vanhin suomalainen rengastettu varpunen on ollut 9 vuotta 7 kuukautta 6 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut tanskalainen vähintään 19 vuoden 9 kuukauden ikäinen varpunen.
Levinneisyys
Varpusen luontainen levinneisyysalue kattaa Euraasian ja Pohjois-Afrikan. Lajia on siirretty eri puolille maailmaa, kuten Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan, Australiaan sekä Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan. Suomessa pesii noin 400 000 paria varpusia, Euroopassa 55–73 miljoonaa, 130–270 miljoonaa yksilöä, ja koko maailman varpusmääräksi on arvioitu noin 500 miljoonaa yksilöä. Varpunen saattaa olla maapallon runsain lintulaji.
Suomessa varpusia on ollut eniten Lounais-Suomessa, Lapissa se on hyvin harvalukuinen. Maatalouden muutokset ovat ilmeisesti johtaneet siihen, että varpunen on voimakkaasti vähentynyt. Pieni osa varpusista muuttaa lounaaseen, Ruotsiin ja mahdollisesti Tanskaan.
Elinympäristö
Varpusnaaras puussa Varpunen on ihmisasutuksen ja maatalouskulttuurin seuralainen. Levinneisyydestään huolimatta varpunen on harvinainen esim. ylänköalueilla. Asutuskeskuksissa ja maatiloilla se saattaa olla yleisin lintulaji. Ennen oli yksinäistiloillakin oma varpuspopulaationsa, mutta ne ovat nyttemmin lähes autioituneet.
Lisääntyminen
Passer domesticus domesticus Varpunen rakentaa pesän räystäisiin, muurin rakoihin, vuorilautojen koloihin tms., joskus linnunpönttöön. Varpusella on 2–3 poikuetta pesimiskautena. Harmaanvalkoisia, tihein harmaanruskein ja harmain täplin varustettuja munia on 4–7. Molemmat puolisot hautovat 13–14 vrk. Poikaset lähtevät pesästä noin 2-viikkoisina.[2]
Ravinto
Poikasia syötetään hyönteisten toukilla, mm. karjasuojien lantapatterien kärpästoukilla. Lentokykyiset poikaset ja aikuiset syövät pelloilla viljaa ja rikkakasvien siemeniä. Pihatatar näyttää olevan erityisen suosittu elokuussa. Ruokalistalla ovat myös perhoset. Talvella käy mielellään lintulaudalla syöden kauraa ja auringonkukkaa. Taajamissa monet varpuset oppivat syömään ulkokahviloiden pullanmuruja.
Lähde: Wikipedia
METSOREITTI -KÄTKÖSARJA
Tämä kätkö on osa Metsoreitti -kätkösarjaa. Reitti muodostaa yhtenäisen geopolun Ampujien majalta Peurunkaan ja esittelee Laukaan kunnan vapaa-aikatoimen ylläpitämän koko kunnan halki kulkevan ulkoilureitin.
Kätkösarjan kätköt esittelevät myös Laukaassa esiintyviä lintulajeja, joita voit yrittää bongata matkanvarrelta.
Lisää tietoa aiheesta löydät reitin ensimmäisen kätkön kätkökuvauksesta http://coord.info/GC4A48P