[FIN] Hollolan kirkko
Vesijärven rannalla, Kapatuosia-linnavuoren vieressä sijaitseva Hollolan kirkko on ollut koko olemassa olonsa ajan jo 1200-luvulla perustetun Päijät-Hämeen emäseurakunnan keskuspaikka. Hollolan Pyhän Marian kirkon valmistuminen nykyiseen kiviseen ja tiiliseen muotoonsa vuosien 1495—1510 välisenä aikana päätti Hollolan puukirkkokauden. Kirkosta rakennettiin ensimmäisenä sakaristo noin v. 1495, kirkkosali valmistui v. 1500 ja asehuone vuonna 1505. Hollolan kirkko on maamme kolmanneksi suurin keskiaikainen seurakuntakirkkomme Mynämäen ja Lohjan kirkkojen jälkeen.Kirkon kaksilaivainen runkohuone on suorakaiteen muotoinen ja sen pituus on 41 m ja leveys 17 m. Kattavia tähtiholveja on kymmenen ja koko tätä komeaa holvistoa kannattelee seinien lisäksi kirkkosalin keskellä olevat ainoakaiset neljä pilaria. Kirkon seinien paksuus on maanpinnan tasolla huimat 240 cm. Tiilestä muuratut koristekenttäiset korkeat päädyt kuuluvat myöhäiskeskiaikaisen kirkkoarkkitehtuurimme huomattaviin muistomerkkeihin. Länsipääty on koristeltu mielikuvituksellisen rikkaasti, kun taas itäpääty edustaa tavanomaisempaa koristelua.
Rakennuksessa on paljon muistoja kaukaa katoliselta ajalta saakka. Jo heti massiivisilta ulko-ovilta lähtien on upeita taidonnäytteitä keskiaikaisesta kaiverrus- ja taontatöistä. Asehuoneessa on Pyhä Yrjön puuveistos, jossa hän uljaalla ratsullaan on pelastamassa neitoa, kenties Maria nimistä, lohikäärmeen kynsistä. Kirkossa on ollut vähän yksinkertaisia seinämaalauksia, mutta Uuden testamentin henkilöitä ja esikuvallisia pyhimyksiä esittäviä puuveistoksia on säilynyt 24 kappaletta. Näistä veistoksista valtaosa on 1400-luvulta. Lisäksi kirkon eteläseinustalla on säilynyt seinään muurattu ulkoalttari. Asehuoneen ulko-oven yläpuolella on puuluukun takana nk. ulkosaarnatuoli. Vanhin esine on edellisistä puukirkoista siirretty ns. Vehmaan mestarin 1300-luvun lopulla valmistama kasteallas. Kirkon puinen kattorakennelma ei ole aivan alkuperäinen, sillä kattoon iskeneen salaman vuoksi puinen kattorakennelma paloi vuonna 1642. Kirkkosaliin asennettiin penkit sanan kuulijoille vasta luterilaisuuden aikaan 1650-luvulla. Turkulaisen puusepän Nils Bengtsonin veistämä ja myöhäisrenessanssia edustava saarnatuoli pystytettiin aluksi eteläseinälle, joka on myöhemmin siirretty pohjoisseinälle. Eteläseinustan ikkuna-aukkoja on suurennettu vuonna 1894 kirkkosalin valoisuuden lisäämiseksi.
Kirkon eteläpuolella rakennettiin 1829 - 1831 Carl Ludwig Engelin suunnittelema uusklassismia edustava kellotapuli. Tapuli, kirkko, vanha pappila, puutarhamainen hautausmaa, kunnantupa ja maantien varren kyläasutus viljelysmaisemineen muodostavat valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön. Kirkko on peruskorjattu vuosina 1934-35 ja nyt kaksilaivaisessa kirkkosalissa on 550 istumapaikkaa. Urut ovat vuodelta 1994. Kirkko toimii edelleen Hollolan seurakunnan pääkirkkona, jossa jumalanpalveluksia pidetään joka pyhä. Se on samalla myös suosittu vihkikirkko ja nähtävyys.
[ENG] The Church of St. Mary in Hollola was built between the years 1495-1510: the vestry in ca. 1495, the main body in 1500, and armoury after 1505. The church of Hollola is the third largest medieval parish church in Finland and the oldest public building in Päijät- Häme region. The church, built in the mother parish of Greater Hollola, into the crossing of waterway Lake Päijänne - Lake Vesijärvi - Porvoonjoki river and the road Ylinen Viipurintie, was very centrally located. The massive stone church with high-pitched shingle roof, richly decorated gables, great cornerstones and strong granite walls, was a welcoming shelter for a traveller, kneeling down before the south side open-air altar or the altar in the armoury.
The church was built in Roman Catholic times and signs of the bygone era can still be seen: four pillars divide the church into two naves and the ribs of the two easternmost circular star vaults are decorated with paintings that indicate the area of the then main altar. The dedication crosses painted on the walls, eleven in total, witness of the dedication of the building and of the fact that Church is built upon the teaching of the Twelve Apostles. Above the door to the vestry, remains of painting depicting two angels carrying a monstrance, can be seen. This reminds the visitor of the reality of Christ in the Communion and in the Holy Place. On the base of the easternmost pillar there is the oldest piece in the church. The baptismal font, carved by master of Vehmaa in late 14th century reminds us of baptism, the sacrament of joining the Church.
During the Middle Ages, the church was lavishly decorated with wood sculptures. Twenty-four figures still exist, however their original screens have been lost. The patron saint of the church, St. Mary, has for instance been the main figure in the altar screen consisting of eight smaller figures. Today these are scattered in all parts of the church. The present antemensale, with the same motive as in the painting above the vestry, gives us a glimpse of the splendour of the medieval furnishing of the building. The doors of the church are beautiful examples of medieval wood carving and forging work, especially the door between armoury and nave. This one, with motives of lilies and the hunt of St. Hubert, is generally admired.
The belltower was built in 1829-1831 according to C. L. Engel drafts. The ground floor of the tower has a cold room for the deceased as well as a room for close relatives.
