-
Difficulty:
-
-
Terrain:
-
Size: 
(micro)
Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions
in our disclaimer.
Katariina Jaakontyttären tarina.
Kätkö suositellaan ehdottomasti haettavaksi pimeällä. Tämän lisäksi toivomme erityistä huomaamattomuutta kätköä haettaessa.
--
The Story of Katariina Jaakontytär.
We strongly recommend seeking this cache when it is dark. Subtlety is also very much recommended.
--
1800-luvulla uskonnonvapaus lisääntyi Suomessa, kun mm. venäläisiä ortodokseja muutti Suomen autonomiseen suuriruhtinaskuntaan. Toisaalta ranskalaisten filosofien valistusajan kirjoitukset johtivat siihen, että osa suomalaisesta kaupunkiporvaristosta innostui ateismista. Ajatukselle Jumalasta parrakkaana ukkona saatettiinkin nauraa avoimesti älymystön juhlissa, mutta harva uskalsi uhmata julkisesti kirkon mahtia. Tällainen kaksoiselämä oli intellligentsialle tyypillistä ja sitä katsottiin läpi sormien, kunhan kirkonpenkit täyttyivät pyhäpäivinä. Tähän joukkoon kuului myös Katariina Jaakontytär, menestyneen kauppiaan tytär, joka innostui jumalankieltämisestä. Innostukseen saattoi vaikuttaa samoissa piireissä liikkuneen, charmantin Anders af Alstedtin esimerkki. Pariskunnan tiedettiin vähintään olevan mieltyneitä toisiinsa. Tämä aiheutti luonnollisesti kateutta muissa seurapiirineidoissa.
Kuitenkin Turun palo vuonna 1827 muutti tilanteen. Aikaisemmin innokkaasti uskonnonvastaisissa seurapiireissä humputelleet saattoivat säikähtää ja joutua synnintunnon valtaan, pyrkien kaikin tavoin pääsemään takaisin kirkon ja Herran suosioon. Palosta eniten kärsinyt rahvas taas etsi syntipukkeja kotikaupunkinsa tuholle, ja mikäpä sopisi paremmin kuin jumalan hylänneet nuoret porvarit. Anders af Alstedtia syytettiin noidaksi ja väkijoukko aikoi polttaa hänet roviolla. Af Alstedt kuitenkin puolustautui sillä, että Katariina Jaakontytär oli rukoillut Saatanaa antamaan Jaakontyttärelle af Alstedtin rakkauden, ja Jaakontytär oli vastineeksi luvannut sytyttää Turun tuleen. Väkijoukko uskoi selityksen.
Päätettiin, että vastineeksi kaupungin polttamisesta Jaakontytär oli hukutettava, jotta helvetin liekit lopulta sammuisivat hänen sielussaan. Seuraavana yönä vihainen väkijoukko laski hänet köydellä alas hänen perheensä kesähuvilan kaivoon. Hänelle annettiin sen verran köyttä, että hän pystyi töin ja tuskin pysymään vedenpinnan yläpuolella. Jaakontytär sinnitteli vesirajalla ja huusi apua koko yön ja seuraavan aamun, mutta kaivonkansi oli suljettu eikä kukaan kuullut Jaakontyttären huutoa. Kun perhe seuraavana iltana löysi tyttärensä kaivosta kuolleena, he järkyttyivät niin pahasti ja pelkäsivät väkijoukon käyvän heidänkin kimppuunsa, että he pakkasivat nopeasti tavaransa ja muuttivat pois Turusta.
Hirvensalon tontit ovat tänä päivänä ennenkuulumattomassa arvossa, mutta tämä tontti on edelleen asumaton. Jotkut rohkelikot ovat ostaneet tontin ja aloittaneet talonrakennuksen, mutta kukaan ei ole kestänyt olla kaivon lähellä pitkään. On kuin Katariina Jaakontytär edelleen huutaisi vihasta ja epätoivosta, kun hänet ilman todisteita kuolemaan tuomittiin.
--
The nineteenth century saw a marked increase in the freedom of religion in Finland, as, among others, Russian Orthodox Christians migrated to the autonomous Grand Duchy of Finland. On the other hand the writings of French philosophers of the age of enlightenment led to a part of the Finnish urban bourgeoise to find an interest in atheism. The thought of God being a bearded old man might have been openly laughed at the parties thrown by these supposedly learned people, but only few dared publicly defy the will of the Church. A blind eye was often turned at this double life typical for the intelligentsia, as long as the pews were full each and every Sunday. One of these people finding an interest in renouncing God was Katariina Jaakontytär, the daughter of a wealthy merchant. And indubitably part of this interest was influenced by the example of a charming young man, Anders af Alstedt, who was known to enjoy the company of Katariina. Much to the chagrin and envy of other debutantes it was evident that this enjoyment was mutual.
But the Fire of Turku in 1827 changed everything. Some of those who so keenly mingled in circles opposing religion now took fright and repented, hoping to return into the good mercies of the Almighty and the Church. The citizens who most suffered from the devastating fire, the poor common people, sought scapegoats for the destruction of their hometown -- and who would be better to blame than these God-forsaking and God-forsaken young bourgeoise? Anders af Alstedt was convicted as a witch and destined to be burned on a stake for his transgressions, but the young man defended himself by confiding that Katariina Jaakontytär had prayed to Satan himself to give her his undying love -- and in return she would torch the good city of Turku. The crowd believed him.
It was decided that for her heinous crime of burning the city - and for conspiring with the devil, of course - Jaakontytär was to be drowned, to finally douse the fires of Hell that so fiercely burned in her soul. The very next night an angry crowd lowered her into the deep well of her family's villa outside the city, given enough rope to be able to hold herself above the icy water, but only hardly. And so she struggled to hold her grip at the water line, screaming for help throughout the cold September night, but in vain, for the cover of the well was tightly sealed, leaving no one to hear the desperate cries of the young woman. The following morning Katariina's family found their dear daughter dead in the placid waters of the well. So shaken by this discovery, and afraid the wrath of the angry crowd might turn upon them, they gathered their belongings post haste and moved out of Turku.
Today the value of the properties of Hirvensalo is at an unprecedented high, but there is one property left uninhabited. Some brave ones have bought land and begun building their homes there... but no one is able to remain near a certain well for very long. It is as if the tormented spirit of Katariina Jaakontytär still remained there, screaming out her anguish and desperation as she without evidence was sentenced to death.
Additional Hints
(No hints available.)