Talvista peltoaukeaa.
Syksyinen peltoaukea ja valkoposkihanhia. Panoraamasta on hankala hahmottaa hanhia, mutta kaikki pienet "roskat" pellolla muodostavat yhdessä muutaman tuhannen vapon parven. Kuva on syksyltä 2011.
Olen ajatellut kätköttää Pohjois-Karjalan lintupaikkoja. Niitä meillä kyllä riittää. Joissakin parhaimmissa paikoissa on jo kätkö tai useampi, mutta jäljelle jää edustava määrä muita hyviä kohteita. Ainakin näin aluksi keskityn niihin paikkoihin, joissa itse olen vuosikymmenien aikana viettänyt (ja vietän) tunnin jos useammankin.
Rääkkylän Oravilahti on entinen järvenlahti, josta on saatu aikaiseksi Suomen suurin patoamalla kuivatettu peltoalue (polderi). Tarkempia speksejä voit lukea opastauluista (infotaulut). Taulut ovat nähneet jo parhaat päivänsä, mutta kyllä niistä asiat vielä selviävät. Vanhemmat "lintuparrat" ovat kertoneet lahden olleen luonnonvaraisena oikean lintuparatiisin - jopa Parikkalan Siikalahtea "parempi". Nykyisellään lajisto on siihen nähden köyhää ja vaatimatonta, mutta muuttoaikoina alue toimii edelleen monille lajeille tärkeänä välietappina. Viimevuosina peltoalue on tullut laajempaan tietoisuuteen pelloilla levähtävien valkoposkihanhimassojen johdosta. Esim. syksyllä 2011 peltoaukeilla levähti yli 30 000 vapoa parin viikon ajan. Niitä tultiin katsomaan kauempaakin.
Tällä ensimmäisellä peltokätköllä esittelen pohjoisosan alueita. Kätkö sinällään on ihan perustavaraa, mutta olkaa tarkkoina jyrkkien tieluiskien kanssa etteivät nilkat tai polvet mene solmuun. Autot eivät saa haitata muuta tieliikennettä eivätkä työkoneiden menoa pelloille. Kätkön takana pellolla teeret pitävät keväisin soidintaan.