Bioinformatiikan professori von Tötterström oli pidetty kollega ja opettaja laitoksellaan. Hän oli myös aina ajan hermolla alaansa koskevissa uutisissa ja teki erinomaista perustutkimusta. Erityisesti hän oli kiinnostunut perinnöllisyystieteestä ja mutaatioista. Tutkijankammiossa vietetyn ajan vastapainoksi hän kävi vapaa-ajallaan toisinaan rauhoittumassa luonnossa ja etsimässä muutaman geokätkön.
Von Tötterströmin määräaikainen virka lähestyi kuitenkin loppuaan ja hänen mielessään kummitteli pelko siitä, ettei yliopisto halunnut uusia hänen virkaansa. Rehtorin välttelevistä kommenteista ja muista käytävähuhuista hän oli nimittäin päätellyt, että yliopisto halusi virkaan jonkun kansainvälisen tähden, jolla olisi tilillään hienompiakin saavutuksia kuin "erinomainen perustutkimus". Jospa hän vain onnistuisi keksimään jotakin mullistavaa vielä näin viimeisenä virkavuotenaan...
Näitä asioita hän pyöritteli mielessään ollessaan taas kerran kätköilemässä. Hänen ajatuksensa harhautuivat pohtimaan uutisia, joiden mukaan eri tutkimusryhmät olivat istuttaneet solujen DNA:han erilaisia koodattuja tekstimuotoisia viestejä. Hänen näkökulmastaan operaatio ei tietenkään ollut Windowsin leikkaa-liimaa -toimintoa kummempi, ja hän paheksuikin salaa tällaisia julkisuustemppuja. Hienoa sen sijaan olisi, jos solun perimää voisi muokata siten, että viesti tulisi näkyviin vasta jossakin tulevassa sukupolvessa... Siinäpä se! Von Tötterström säntäsi siltä seisomalta suoraan työhuoneeseensa muotoilemaan sopivia tutkimushypoteeseja.
Koska von Tötterström oli saanut idean tutkimukseensa ollessaan kätköilemässä, tuntui vain sopivalta, että soluihin koodattava viesti kertoisi geokätkön koordinaatit. Von Tötterström päätti, että koordinaatit voisi koodata binäärilukuina siten, että tietty emäs vastaisi joko ykköstä tai nollaa. Niinpä von Tötterström päätyi seuraavaan syntaksiin:
A = 0,
G = 1,
C = sama kuin edellinen ja
T = päinvastainen kuin edellinen.
Näin jokaiselle luvulle tuli monta eri representaatiota, mutta syntaksi oli kuitenkin yksinkertainen. Esimerkiksi GTAGGATTCGA ja TTAGCAGTCGA tarkoittivat samaa lukua, 1234, kun sytosiinin ja tymiinin vielä tulkittiin käyttäytyvän syklisesti. Ongelmaa helpottaakseen von Tötterström ei myöskään ollut kiinnostunut siitä, mikä emäs missäkin tarkasti ottaen oli, kunhan luvut vain oli tulkittavissa yksiselitteisesti.
Von Tötterström valitsi viestin välittämiseen erään bakteerin tilke-DNA:sta sellaisia kohtia, joissa emäsparien lukumäärä pysyi vakiona. Tätä tilke-DNA:ta von Tötterström sitten pyrki muokkaamaan geenien avulla. Hän ei kuitenkaan voinut olla varma, miten hänen tutkimuskohteekseen valitsemansa bakteerin perinnöllisiä ominaisuuksia koodaavat geenit tarkkaan ottaen toimivat, mutta eihän kyseessä olisikaan ollut kunnollinen tutkimus, jos sen lopputulos olisi ollut tiedossa jo ennalta. Niinpä von Tötterström muotoilikin 256 erilaista hypoteesia solujen käyttäytymisestä. Näiden hypoteesien mukaisesti mutatoituvien soluviljelmien tekemisen hän antoi tehtäväksi tutkimusapulaiselleen Staffan Tungstenille, sillä se oli suhteellisen triviaalia nykyaikaisten DNA-monistusautomaattien ja -jaksotusautomaattien avulla.
Koska eri tavalla käyttäytyviä bakteereita oli nyt paljon, von Tötterström päätti hajauttaa koodattavan viestin eli kätkön koordinaatit eri solukantoihin. Hän päätyi jakamaan koordinaatit neljään osaan (aaaa, bbb, cccc, ddd) seuraavasti:
N aa° aa.bbb
E cc° cc.ddd
Sittenpä ei ollutkaan enää välittömästi muuta tehtävää kuin alkaa odotella tuloksia Tungstenin soluviljelmistä. Von Tötterström ja Tungsten aloittivat kokeen bakteerien "nollasukupolvella" maanantaina ja heidän valitsemansa bakteeri jakautui kerran vuorokaudessa, käytännössä joskus yöllä. Mutaatiot tapahtuivat aina bakteerin jakautuessa. Rutiini muodostui siis seuraavanlaiseksi: Tungsten otti aamulla näytteet kaikista bakteerikannoista, ja iltapäivällä automaatit olivat määrittäneet solujen DNA:sta kiinnostavan alueen, minkä jälkeen Tungsten raportoi tulokset von Tötterströmille, joka hioi hypoteesejaan työhuoneessaan.
Tiistaina ei vielä tapahtunut mitään silmin nähden mielenkiintoista, mutta keskiviikkona iltapäivällä Tungsten ryntäsi von Tötterströmin huoneeseen innoissaan: "Professori! Professori! Populaatio #110! Se, jonka DNA oli alussa GAAATCCGAAGCC! Se DNA koodaa nyt luvun 'aaaa'!!" Von Tötterström oli myös innoissaan. "Tästä on hyvä jatkaa", hän totesi Tungstenille. "Ehkä jo huomenna näemme seuraavan luvun!"
Ja kyllä: torstaina Tungsten saattoi ilokseen raportoida von Tötterströmille, että luku 'cccc' oli tullut näkyviin populaatiossa #214 -- siinä, jonka DNA oli aluksi TTGAGGAGAGGA. Luku 'ddd' puolestaan tuli näkyviin perjantaina hypoteesin numero #173 mukaan käyttäytyvässä soluviljelmässä. Tässä petrimaljassa olleiden bakteereiden DNA oli maanantaina vielä ollut GTCGTCTCAA.
Innoissaan kokeen menestyksestä sekä Tungsten että von Tötterström saapuivat laitokselle ottamaan näytteet eri solukannoista jo aikaisin lauantaiaamuna. Tulokset olivat selvillä puolilta päivin, mutta voi: lukua 'bbb' ei näkynyt. Hieman pettyneenä von Tötterström lähetti Tungstenin kotiin ja sulkeutui työhuoneeseensa selvittämään DNA:n käyttäytymisen logiikkaa. Joskus pikkutunneilla hän oli vihdoinkin varma tuloksestaan ja soitti heti unenpöpperöiselle Tungstenille: "Staffan! Sinun ei tarvitse tulla huomenna -- tai siis tänään -- tänne! Siis laitokselle! Luku 'bbb' tulee näkyviin vasta maanantaina, seitsemännessä sukupolvessa! Kaikki on päivän.. tai yöhän nyt on.. mutta kuitenkin, selvää! Luku tulee esiin hypoteesin numero #198 mukaan mutatoituvassa populaatiossa! Sen nollasukupolven DNA oli GATCCCGCCG, mutta olisimme saaneet saman tuloksen vaikka se olisi ollut CTGGGCGGCG, ymmärrätkö!" Tungsten ei todellakaan ymmärtänyt, mutta oli iloinen siitä että sai edes nukkua sunnuntaina pitkään.
Maanantaina kävi juuri kuten professori von Tötterström oli laskenut tapahtuvan. Tungsten saapui koetulosten kanssa hymyillen von Tötterströmin työhuoneeseen ja sai heti käsiinsä lasillisen kuohuvaa. "Tämä on tieteellinen läpimurto! Saan takuulla tästä hyvästä elinikäisen kunniaprofessuurin", von Tötterström myhäili onnellisena.
Geocheckerissä on kaksi kuumaa pistettä: oikea pituuspiiri ja oikea leveyspiiri. Voit käyttää näitä validoimaan ideasi ja saat tietää, onko sattumalta vain osassa koordinaatteja laskuvirhe. Kun haluat tarkistaa vain pituuspiirin, laita kaikkiin leveyspiirin kenttiin numeroksi pelkkä nolla. Vastaavasti jos haluat tarkistaa pituuspiiriä koskevat laskusi, merkitse leveyspiirin numerot nolliksi.
