Vuosikymmeniä sitten en tiennyt tälle paikalle muuta nimeä kuin
Virkistysalue, ja meidän (silloisten) nuorten suussa se kulki
"Virkkarina". Kilautin kaverille ja kyselin, onko tämä paikka vielä
olemassa? Hän lähti lähes siitä paikasta tarkastamaan ja olihan
se.
Paikalla on nyt uusittu grillikota, joka savuntuoksuista
päätellen on ollut jo jonkin aikaa käytössä. Puut kannattaa tuoda
tullessaan, jos haluaa nokipannukahvit keitellä tai makkaroita
paistella. Klapin klapia ei paikanpäällä ollut. Vai olivatko sitten
kodassa penkkien alla, tai joutuneet takkapuiksi toiseen paikkaan?
Uusi WC löytyy myös aika läheltä kotaa, ja roskis on sisällä
kodassa. Loitommalla rannassa on myös kunnalta vuokrattavia
venepaikkoja.
Muistelimme, kuinka pääsimme naapurin kaverin tummansinisen
Corttinan kyydissä Virkkarille. Auton ikkunat oli tarkoituksella
kuumana kesäpäivänä visusti kiinni ja lämmityslaite täysillä.
Parkkipaikalta säntäilimme juoksujalkaa rantaan ja kallion viertä
pitkin vilvoittavaan veteen. Tai istuimme syyspimeällä porukalla
autossa ja kertoilimme kummitus- ja kauhujuttuja. Vielä nytkin on
parkkipaikan seutu aika synkkä näin syksyllä. En mielelläni menisi
sinne yksin pimeällä, niin elävästi tuli kerrotut kauhutarinat
mieleeni.
Tämä on eräänlainen muistojen kätkö lapsuuden kotiseudulle
viritettynä, siis muisto "virkkarille".
Parkkipaikan tyhjistä virvoitusjuomatölkeistä päätellen tämä on
edelleen nuorison suosimaa seutua. Tosin meillähän ei ollut siihen
aikaan varaa edes limuun, saati vahvempiin virvokkeisiin. Mukavia
muistoja jäi silti, vai sanoisiko siksi.
Tämä kätkö kuuluu Joksun_geotiimin yksivuotis
kätkösarjaan.