Taustatietoja kätkön ympäristöstä asioista syvemmin kiinnostuneille:
Kätkö sijaitsee kosken läheisyydessä.
Voikosken kautta virtaa vettä Mäntyharjun vesireitistä Vuohijärveen ja edelleen Kymijokeen. Putouksen pudotuskorkeus on 2,9 m. Tämän kosken ja lähes geokätkön halki menee Mäntyharjun kunnan ja Kouvolan kaupungin välinen raja ja siten vastaavasti myös Etelä-Savon ja Kymenlaakson maakuntien raja.
Aiemmin tässä paikassa on mennyt myös läntisen Euroopan ja itäisen maailman raja; tässä on kulkenut Ruotsin Kuningaskunnan ja Venäjän Suuriruhtinaskunnan raja 1743-1809.
Alue on aina ollut jossain määrin asuttuna jo muinaisista ajoista lähtien ja on ollut joen mahdollistaman liikkumisen vuoksi tärkeä pysähdyspaikka jo esihistoriallisena aikana; tätä todistavat parin sadan metrin päässä yläjuoksulla sijaitsevat kalliomaalaukset .
Aikanaan koskeen rakennettiin sahalaitos Venäjän puolelle n 1770 ja jonkun vuoden kuluttua vastarannalle Ruotsin puolelle pienempi vastaavankaltainen saha. Lappeenrantalaisen 
Isaac Claudellin perustaman venäjän puoleisen sahan tuotanto oli vuodessa n 700 tolttia (toltti = 12 lautaa) joten kovin suurena sahoja ei kai voine pitää, mutta toiminta oli kuitenkin kohtuullinen vaurauden tuoja alueelle. Itse asiassa lyhyen aikaa tämä ja muut seutukunnan sahat olivat itämeren alueen suurin yhtenäinen sahateollisuusalue. Venäjän puoleinen saha lopetti joksikin aikaa toimintansa v 1798 kun Keisari Paavali kielsi kaiken puutavaran viennin Pietarista, Arkangelista ja Vanhasta Suomesta jolloin alueen talous taantui voimakkaasti. Myöhemmin olojen vakiinnuttua 1800-luvulla alueella oli kohtalaisen iso sahayhteisö.
Puujalostustoiminnan laajennettua Kymijoen perkauksen jälkeen 1870 luvulta eteenpäin tukkeja uitettiin kohti Werlan ja Voikkaan teollisuuslaitoksia ja puut siirrettiin kosken ohi pientä raidetta pitkin vaijerivetoisella kelkalla. Tukinuitto alueella väheni ja loppui viimein lopullisesti 60-luvulla.
1885 kosken yhteyteen rakennettiin Woikosken kimröökitehdas joka myöhemmin muutti tuotantosuuntaansa vedyn valmistukseen ja edelleen ilmakaasun tislaukseen kun koski otettiin voimatalouden käyttöön 1900 luvun alkupuolella. Nykyäänkin yksityisessä omistuksessa oleva Woikoski-yhtymän tehdas tuottaa erilaisia kaasuja teollisuuteen ja lääkinnälliseen käyttöön.
Alue oli kansalaissodan aikoina 1918 punaisten vallassa pitämän alueen pohjoisimpia kaistaleita ja lähialueilla käytiin useita suuria ja verisiä kahakoita punaisten ja valkoisten välillä, kuitenkin lähinnä junaradan varrella muutama kilometri koskesta koilliseen. Punaista varusväkeä oli ainakin välillä majoitettuna silloiseen tehdasrakennukseen kosken rannalla.
1800 luvulla ja vielä pitkään myöhemminkin alue oli kuuluisa kalastusalue, mutta sittemmin vesivoiman käytön lisääminen sekä kalaportaiden puute on estänyt täysin kalojen nousun ylävirtaan. Kosken alajuoksu on toki mainio kalastusalue edelleenkin erillisellä luvalla.
Eng:
Voikoski rapids. A very simple and fast cache, placed here just to encourage travellers to have a short pause. Cache is situated near a small waterfall, the river was in 1800 century a border river between Sweden and Russia, and from that time the industrial history started with a small saw mill. Later the river has been route for transporting woods to paper mills downstream. The small chemical company started operations end of 1900 century.
