Aluksi hieman faktatietoutta Haraldsholman historiasta:
Haraldsholm ei ole saanut nimeään Harald Hirmuisen (eikä
kenenkään muunkaan Haraldin) mukaan, vaan kihlakuntaa
tarkoittavasta ruotsin kielen sanasta "härad" (Häradzholm 1540).
Suomeksi oikea nimi olisi siis Kihlakunnansaari. Saarella onkin
ratkottu aikoinaan lähisaarten - niin Paraisten kuin Nauvon
alueelta - kylien ja väestön keskinäisiä riitoja.
Pietari Brahe osti Haraldsholmasta talon vuonna 1656. Brahe-suku
joutui loppujen lopuksi myymään talon vuonna 1768.
Vuonna 1876 Haraldsholmassa laskettiin vesille 629 tonnin parkki
"Per Brahe" joka oli luultavasti suurin Paraisilla koskaan tehty
purjealus.
Kallion huipulta löytyy pronssikautinen hautaröykkiö, tosin sitä
ovat tainneet 1900-luvun jälkipuoliskon nuorisosukupolven edustajat
muokata paremmin omiin riittimenoihinsa sopivaksi.
Kalliolta on mukavat näköalat länteen Nauvon suuntaan ja
etelään, jossa näkyy Heisalan saari. Lisäksi kallion jyrkältä
itäreunalta on näkymä Mågbyn järvelle (joka on muodostunut
maankohoamisen myötä entisestä merenlahdesta joka puolestaan sitä
ennen oli osa Haradsholmaa ja Stortervolandetia erottavaa
salmea).
Kätkössä on 350ml lock&lock-rasia jossa lokivihko ja kynä ja
jossa on tilaa kohtuullisen kokoisille kolikoille ja
reissaajille.
Talvella tämä kätkö tuskin on löydettävissä ja muulloinkin
kannattaa olla varovainen kallioilla liikuttaessa - ne saattavat
olla liukkaita. Minään ihmeenä en myöskään pitäisi käärmeiden
oleilua alueella lämpiminä vuoden- ja vuorokauden aikoina.