De Geer Moraines
Moraines at right angel to the ice flow direction
End moraines belong to this class and they may either be large or small, short or long. The end moraines were formed along the ice margin and have an symmetrical shape with a gentle stoss-side (proximal) and steeper lee-side.
A closely related type of moraine, the De Geer moraine, occurs in clusters in lowland areas. The moraines were called De Geer moraines by Gerard De Geer (1889) or washboard moraines. De Geer moraines are ridges up to 5 m high, 10-50 m wide, and in some cases 1000 m or more in length. The moraines occur in large groups at 40-300 m intervals, mostly in low-lying landscape areas. The Kvarken Archipelago has the highest numer of De Geer moraines and they occur in compact clusters. In the northern and eastern parts of the area, the moraines seem to be related to, or deposited on the top of drumlins and other moraine formations.
According to the current moraine genesis theory, the moraine ridges were formed beneath the ice in crevasses running parallel to the ice margin. In the Kvarken Archipelago, the water depth during deglaciation was 250-270 m. Huge icebergs were released from the ice front and the De Geer moraines reflect the probable position of the retreating ice margin.
To log this earthcache:
At the given coordinates you will find a construction, climb up to the highest point and enjoy the view. Facing north you will see a landscape of De Geer-islands. Find out the direction of the ice flow that formed these islands.
Optional task: Take a picture of you and your GPS receiver and add it to your log.
Send your answer to the question by e-mail to me by using my profile link. You may log your visit without my confirmation but if the answer is incorrect, i will delete it. Thank You!
De Geer moreenit
Jään virtaussuuntaan nähden kohtisuorat moreeniselänteet
Tähän ryhmään kuuluvat reunamoreenit, jotka voivat olla sekä suuria että pieniä, pitkiä tai lyhyitä. Reunamoreenit ovat syntyneet jään reunan suntaisesti. Muodoltaan yleensä epäsymmetrisillä reunamoreeneilla on heikosti kalteva vastasivu ja jyrkempi suojasivu.
De Geer-moreenit, joita myös kutsutaan pyykkilautamoreeneiksi, esiintyvät kenttinä alavassa maastossa. Ensimmäisenä niitä kuvaili ruotsalainen Gerard De Geer (1889).
De Geer-moreenit koostuvat tavallisesti noin 5 m korkeista, 10-50 m leveistä ja 100 m pitkistä moreeniselänteistä. Joissakin tapauksissa ne voivat olla jopa yli 5 m korkeita ja yli 1000 m pitkiä. Ne esiintyvät 40-300 metrin välein suurehkoina ryhminä, yleensä alavilla alueilla. Raippaluoto ja Björkön alue Merenkurkun saaristossa ovat parhaita esimerkkejä De Geer-moreenialueista Suomessa. Lukumääräisesti eniten De Geer-moreeneita on Merenkurkun saaristossa, missä ne esiintyvät symmetrisinä kenttinä. Tietyillä alueilla De Geer-moreenit näyttävät olevan sukua muille selänteen muotoisille Rogen-tyypin muodostelmille. Joskus ne ovat kerrostuneen niiden ja drumlinien päälle.
Vallitsevan käsityksen mukaisesti moreeniselänteet kehittyivät jään alla samansuuntaisesti jään reunan kanssa. Merenkurkun saaristossa veden syvyys mannerjään sulamisaikana on ollut 250-270 m. Mannerjään reunasta irtosi valtavia jäävuoria, ja De Geer-moreenit osoittavat vetäytyneen jäänreunan oletetun sijainnin.
Tehtäväsi on:
Koordinaatien osoittamasta paikasta löydät rakennelman. Kiipeä ylös ja nauti todella hienosta maisemasta. Kohti pohjoista voit selvästi nähdä De Geer-saaria. Selvitä mikä oli jään virtaussuunta aikoinaan, joka muodosti tämän maiseman.
Vapaaehtoinen tehtävä: Ota valokuva itsestäsi sekä GPS-laitteestasi ja liitä se loggaukseesi
Lähetä vastauksesi minulle profiililinkkini kautta. Voit logata tämän earthkätkön löydetyksi, mutta jos vastaus on väärä, poistan loggauksen. Kiitos!
De Geer moräner
Moränryggar vinkelräta mot isens rörelseriktning
Till den här kategorin hör randmoränerna som kan vara stora eller små, korta eller långa. Randmoränerna har avsatts längs iskanten och de har vanligen en asymmetrisk form med en svagt sluttande stötsida och en brantare läsida. En närbesläktad typ av moränrygg, De Geer-morän, förekommer i svärmar på flacka områden. De Geer-moränryggarna, eller tvättbrädesmoränerna, beskrevs först i Sverige av Gerard de Geer (1889).
De för öarna Replot och Björkö typiska De Geer-moränerna syns särskilt bra i Svedjehamns fiskehamn.
De Geer-moränerna har bildats vid de yttre delarna av inlandsisen som långsamt drog sig tillbaka. I sprickor i den undre delen av isen och parallellt med isens kanter avsattes block, sten, grus och sand. I närheten av inlandsisens kant var havet djupt, i Replotområdet 250-270 meter.
De Geer moränerna höjer sig typiskt 2-5 m över omgivningen och längden är upp till en kilometer. De ligger på ett avstånd av 40-300 m från varandra. Det finns tusentals De Geer-moräner i Replotområdet.
När landet stiger sköljs moränvallarna av vågorna så att block och stenar blottas på ytan och det bortsköljda fina materialet avlagras mellan moränryggarna. I sänkorna mellan moränryggarna finns oftast dåligt sorterad sand eller mo ovanpå moränen och allra överst kan ännu finnas lera eller silt och även torv. Ibland kan under sanden finnas lera och inte morän.
Din uppgift är:
Vid de givna koordinaterna finns en byggnad. Klättra upp och njut av den fantastiska utsikten. I nordlig riktning kan du se en grupp av De Geer-öar. Ta reda på, i vilken riktning isen rörde sig då den formade detta landskap.
Frivillig uppgift: Tag gärna ett foto på dig och din GPS. Bifoga sedan fotot i din loggning.
Sänd ditt svar åt mig på e-mail via min profillänk. Du kan logga denna earthcache som hittad, men om dit svar är fel kommer din loggning att raderas. TACK!
