Haminavuori muodostaa Haminalahden ja Väärälahden välissä olevan
Hukanniemen ydinosan. Vuori nousee Kallaveden pinnasta 83 m ja
näkyy vesialueille massiivisena selänteenä. Haminavuoren länsiosa
on loivapiirteistä ja varsin heikosti paljastunutta metsämaastoa.
Itäreunan pystyseinämän päältä avautuu Väärälahden yli hieman
puiden rajoittamia näköaloja, joita hallitsevat vastapäiset Pienen
Neulamäen rinteet. Haminavuoren pohjoispuolella tärkeimpänä
maisematekijänä on jyrkkäprofiilinen Salonsaari. Länsirinteiltä
avautuu puiden rajoittamia näköaloja Haminalahden
maaseutumaisemaan, joka oli von Wrightin taiteilijaveljesten
kotimaisemaa.
Kalliopintoja on eniten mäen louhikkoisella itäpuolella, jossa
on pienehköjä porrasjyrkänteitä. Muuten Hukanniemen rinteet ovat
suurelta osin ohuen moreenin peitossa. Itärinteellä on myös jylhä
kanjonimainen sola, jossa on yli 10 m korkea pystyseinämä.
Haminavuoren kallioperä on arkeeista raitaista
granodioriittigneissiä, jossa heterogeenisyyttä aiheuttavat pienet
tummat kivilajisulkeumat.
Biologisesti merkittävintä vuorella on alueen luonnontilaisuus.
Niemen kärkipuoli on rakentamaton ja metsät ovat parhaimmillaan
aarnimetsämäisiä. Kalliokasvillisuus ei ole aivan yhtä
kiinnostavaa, vaan seinämillä, raoissa ja onkaloissa vallitsevat
oligotrofiset, tavanomaiset kasviyhteisöt. Mesotrofisista lajeista
seinämillä tavataan tummauurnasammalta sekä hyvin niukkana
kujanneviuhkasammalta ja siloriippusammalta. Ylärinteillä on
pieninä laikkuina poronjäkäläkasvustoja, mutta itse peitteinen laki
on mustikkatyypin kangasta. Harvinaisin laji on valoisalla, jyrkän
solan kaakkoisrinteellä kasvava kalliokohokki. Linnuista alueella
on havaittu mm. pohjantikka (NT) ja huuhkaja.
Suosittelen käymään Haminavuoren päällä ensi ja sieltä alas
kätkölle. Kätköltä on mukava palata takaisin tien varteen
rantaviivaa seuraten. HUOM Sateen jälkeen laskeutuminen
Haminavuorelta voi olla sammaleiden peittämillä kivillä todella
vaarallista!