Joensuun kanavan suunnitteli insinöörikapteeni Bror Berndt Otto Höök (1834-1901). Höök aloitti sotilasuralla 1856, mutta alkoi opiskella yksityisesti insinööritieteitä vuonna 1816. Höök nimitettiin 1871 Pielisjoen kanavien kanavapäälliköksi. Hän johti esim. Taipaleen, Ahkionlahden ja Pielisjoen kanavien rakennustöitä ja laati useita rakennussuunnitelmia.
Joensuun kanavan rakennustyöt aloitettiin elokuussa 1870. Kanava rakennettiin puusta ja siihen tuli kääntöporttisilta. Joensuun kanavan pituudeksi tuli 537 metriä ja pohjaleveydeksi 7,7 metriä. Koko Pielisjoen kanavoinnin loppusumma oli 2,6 milj. markkaa.
Kanava pysyi miltei sellaisenaan 1900-luvulle saakka, kunnes puusulku tehtiin uudestaan betonista 1918-1923.
(Kuvassa Joensuun kanava postikortissa 5.5.1905. Kuvan lähde: pielisnet.jns.fi)
Suurimmat alukset, joiden kanavasta sallittiin purjehtia, olivat 31,2 metriä pitkiä, 7,1 metriä leveitä ja kulkivat 1,5 metrin syvyydessä.
1960-luvulla heräsi ajatus rakentaa Joensuun kanavasta uittosulku. Kuurnan uittosulun valmistuttua, vanhoista kanavoista oli käytössä enää Joensuun kanava. Tukkiniput laskettiin virtaa myöten kanavan ohi ja tämän menettelyn takia niput usein hajosivat koskessa. Joensuun sulun uusiminen ja suurentaminen palveli paitsi uittoa, myös laivaliikennettä. Kanavan suurentaminen edellytti proomuliikenteen aloittamista Pielisjoella.
Joensuun uittosulku rakennettiin vuosina 1971-1973. Se sijoitettiin vanhan kanavan paikalle. Sulku on tyypiltään sektoriportein varustettu allassulku. Se on 160 metriä pitkä ja 2,4 metriä syvä. Sulun putouskorkeus on ainoastaan 0,3 metriä.
Uittosulun toiminnot ovat kokonaan sähköistetty. Sulun käyttöhuoneessa ovat laitteet, joiden avulla voidaan valvoa ja hoitaa sulkuporttien, avattavan maantiesillan ja rautatiesillan toimintoja. ( Lähde: löytyy tästä)
Upea kuvakollaasi kanavasta ennen ja nyt löytyy tästä linkistä.)